Jos vanha sanonta kolmas kerta
toden sanoo, pitää paikkansa, niin Annikinkadun puukorttelin sisäpihalla
Tampereella tullaan järjestämään vielä monia runofestivaaleja.
Vaikka taivas oli eilen harmaa ja pisaroikin hetkittäin, yleisö ei hylännyt
Annikin runofestivaalia. Iltapäivän lopulla niin esiintyjät kuin
yleisö kehuivat menoa.
Tapahtuman tuottaja Simo Ollila vakuutti festivaalin olevan hänen elämänsä
upeimpia juttuja:
- Tää oli alun perin mun ajatus. Runoilija J.K. Ihalainen on hyvä
ystäväni ja me lyötiin resurssit yhteen. Yhtälö on toiminut
kolme vuotta. Ensi vuonna jatketaan ehdottomasti. Minkälaisena, se on vielä
arvoitus.
Murrerunoja ja etnisiä sävyjä
Hän kehuu tapahtuman tunnelmaa tosi hyväksi:
- Viime vuonna festivaali keskittyi naisrunoilijoihin, nyt sävy on erilainen.
Mukana on murrerunoja ja etnistä sävyäkin Wimme Saaren myötä.
Kai Nieminen toi lisäksi japanilaista tunnelmaa.
Saapuessamme kuvaajan kanssa lähes satavuotiaan työläiskorttelin
sisäpihalle, tunnelma on käsin kosketeltavan intensiivinen. Esiintymässä
oli tamperelainen runoryhmä Muuntaja. Ryhmän perusajatuksena on improvisaatio.
Yleisö heittää sanoja ja ryhmä luo niistä runoja. Esimerkiksi
sana kiire synnytti tekstin palasia "kiire puhtaiden lakanoiden alle...kiire
rakastaa, jäädä jumiin jalkojen väliin".
Muuntajan jengi Helena Virtain, Sinikka Laitinen, Kari Raineranta, Ulla Vaarnamo
ja Elina Berg synnyttivät runoa huikeaan tahtiin. Tiina Poutanen kellonsoittajana
innosti. Muuntajan runo "katsoo särjettyä maailmaa Picasson silmin"
ja etenee lopputoteamukseen, ettei Pablo osaa piirtää.
Poutanen kertoo Muuntajan syntyneen Viitapiirin illanistujaisissa vuonna 2000.
Ensimmäinen improvisointiesiintyminen oli jo saman vuoden Tapahtumien yössä
Rajaportin saunalla ja vastaanotto oli hyvä. Ryhmän henkeä kuvaa
jatkuva nauravaisuus ja innostunut lähes päällekkäinen puhuminen.
Esityksiin he valmistautuvat noin 15 minuuttia ennen lavalle astumista, aina eivät
kaikki ehdi niinkään varhain.
Yleisö vaikuttaa onnistumiseen
Ryhmäläiset ovat kaikki opiskelleet Viita-akatemiassa ja kuuluvat
Viitapiiriin. He vakuuttavat ryhmällä olevan kollektiivinen alitajunta,
mutta myöntävät, että yleisöllä on improvisoinnin
onnistumiseen 70 prosentin vaikutus.
- Täällä on hyvä, rento yleisö. Ei tarvinnut pelätä
tai olla liian korrekti. Yleisö oli läsnä, kuunteli eikä mölissyt
kuten kapakoissa. Siksi esiinnymme lähinnä kirjallisissa tapahtumissa.
Olemme olleet Annikin runofestivaalilla joka kerta. Nyt Muuntajan runoilija Vilja-Tuulia
Huotarinen toimii festivaalin juontajana.
Yleisö on selkeästi naisvoittoista, mutta mukavasti miehiäkin
on runon kuulolla. Nuorin vielä syli-ikäinen Emilia Mäntylä
on äitinsä Kati Mäntylän kanssa tyytyväinen tapahtumaan,
jossa kumpikin on ensimmäistä kertaa.
Runon ammattilainen, ohjaaja, lausuja ja Kajaanin runoviikon taiteellinen johtaja
Sina Kujansuu kuuntelee runoja labradorinnoutaja, runokoira Kissin kanssa. Valittamista
ei kumpikaan löydä. Erityisesti Kujansuu on nauttinut Kai Niemisen ja
Jouni Tossavaisen runoista.
-Tämä on aivan erinomainen ja elävä miljöö. Toivon,
että tapahtuma auttaa kaupunkia päättämään mitä
korttelille tehdä. Olin jo viime kesänä kuuntelemassa ja yhtä
tyytyväinen. Viime kesän esiintyjistä Mirkka Rekola ja Kirsi Kunnas
ovat tulossa nyt Kajaaniin, hän iloitsee.
Väkeä tulee koko ajan lisää. Runo ei ole kuollut, vaan
houkuttelee kansaa vauvasta vaariin.
Riitta Kurkijärvi
Aamulehti 5.06.2005, Kulttuuri, sivu 26
Julkaistu Aamulehden ystävällisellä luvalla
|