In English - Annikki Poetry Festival
Annikin Runofestivaali 9.6.2012 Tampereella - Lempirunot! Annikki OFF Tampereella 5.-7.6.2013. Kompostin Tähti - Runofestivaalitaiteilija 2012 2012 Runofestivaalitaiteilija Kompostin Tähti -ryhmä

Nikky Finney

Nikky Finney

Nikky Finney (s. 1957) on yhdysvaltalaisen nykyrunouden suuria nimiä. Viime vuonna hän voitti arvostetun – statukseltaan täkäläistä Finlandia-palkintoa vastaavan - National Book Award -palkinnon vuonna 2011 ilmestyneestä runoteoksestaan Head Off and Split. Hän työskentelee kirjallisuuden ja luovan kirjoittamisen professorina Kentuckyn yliopistossa.

Nikky Finneytä pidetään yhtenä Yhdysvaltain kirjallisuuden ajankohtaisimmista ja rohkeimmista äänistä. Hänen viimeisimmässä kokoelmassaan käyvät keskustelua afroamerikkalaisen historian hahmot Condoleezza Ricesta kansalaisoikeustaistelija Rosa Parksin kautta hurrikaani Katrinan uhrina kotitalonsa katolle hylättyyn naiseen. Finney kirjoittaa usein lämpimän intiimisti myös omasta perhehistoriastaan.

Nikky Finney näkee itsensä aktivistina, mutta myös kauniin kielen ja kauniiden asioiden rakastajana. Hänen runokielensä onkin ajoittain hyvin intiimiä ja aistillista. Finney on julkaissut Head Off and Split-kokoelmansa lisäksi kolme muuta runoteosta: The World Is Round (2003), Rice (1995) ja On Wings Made of Gauze (1985).Nikky Finneyn kotisivut

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Minua vetää voimakkaasti puoleensa runous jossa runoilija kohtaa pelkonsa jostain mitä on vaikea ilmaista, ja sitten sanoo sen – rauhallisesti, kauniisti ja selkeästi. Minua vetävät voimakkaasti puoleensa ne runoilijat jotka näyttävät inhimillisen pelkonsa (jota meissä kaikissa on), ja päättävät saada jotain aikaan tästä pelosta oman kieleen ja sanoihin kohdistuvan rakkautensa voimalla.

Rakastan runoilijoita jotka ovat enemmän peloissaan, ETTEIVÄT sanoisi sitä mitä hyvänsä heidän sitten onkin sanottava, kuin sitä että pelko hiljentäisi heidät, eikä heillä olisi riittävästi rohkeutta. Rakastan runoilijoita jotka saavat runonsa laulamaan maailmalle lempeällä pelottomuudella.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

En usko että on minun tehtäväni tehdä tuollaisia valintoja omaa tuotantoani koskien. Tiedän että olen tuntenut suurta rakkautta runoutta kohtaan jo pienestä tytöstä lähtien, samoin kuin syvää ja ihmettelevää uteliaisuutta monia maailman asioita kohtaan: tähtitiedettä, kieltä ja historiaa. Tämä kaikki on aina ollut sydämessäni tehdessäni työtäni runoilijana.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Olen aina tuntenut rakkautta eläimiä ja luontoa kohtaan. Aina näihin päiviin asti kirjailijantyöni on kertonut rakkaudestani ihmisiin ja monenlaisiin ihmiskohtaloihin. Nykyisin huomaan viettäväni aikaani yhä enemmän keskittäen huomioni ihmisistä luontoon, jota emme mielestäni osaa kuunnella riittävällä kiintymyksellä ja tarkkaavaisuudella.

Paul Polansky

Paul Polansky

Paul Polansky (s. 1942) on Iowan Mason Citystä kotoisin oleva amerikkalainen kirjailija ja runoilija. Hän on asunut Euroopassa 60-luvulta lähtien paettuaan Vietnamin sotapalvelusta. Polansky asui ensin Espanjassa, jossa toimi ammattilaisnyrkkeilijänä, teki töitä toimittajana ja julkaisi useita romaaneja. Nykyisin Polansky asuu Serbiassa pienessä mustalaiskylässä Nišin lähistöllä. Ennen asettumistaan Serbiaan, hän asui ympäri itäistä Eurooppaa toimien aktiivisesti romanikansan oikeuksien puolesta.

Polansky on on julkaissut 30 kirjaa, joista 18 on runoteoksia. Viime vuonna häneltä ilmestyi suomeksi runokokoelma Mustalaistaksi. Teos sisältää Polanskyn omaelämäkerrallista runoutta Kosovon mustalaisalueilta. Teoksen villiä elämäniloa, tragiikkaa ja arjen magiikkaa on verrattu elokuvaohjaaja Emir Kusturican teoksiin. Häneltä on ilmestynyt tänä keväänä suomeksi kaksi runokokoelmaa: Katurakki ja Kosovon mustarastaat (Savukeidas). Paul Polanskyn kotisivut

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Eniten olen kiinnostunut runoilijoista jotka tuovat päivänvaloon yhteisöjensä epäoikeudenmukaisuutta ja runoista jotka kertovat niistä joilta on riistetty kansalaisoikeudet, köyhistä, kodittomista, maahanmuuttajista jne. Monet tällaiset runoilijat ovat kotoisin Latinalaisesta Amerikasta. He ovat suosikkirunoilijoitani.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

Olen kirjoittanut vain vähän varsinaista rakkausrunoutta. Mutta koen että rakkauteni vähäosaisia kohtaan on saanut parhaan ilmaisunsa runoissani romaneista, ja siitä kuinka he ovat kyenneet ylläpitämään parhaita perinteitään huolimatta siitä, että he ovat olleet revittyjä juuriltaan jo yli tuhannen vuoden ajan.

Saavuin ensimmäistä kertaa Kosovoon vuonna 1999 vain muutamia viikkoja sen jälkeen kun Naton joukot olivat miehittäneet maan. Pyysin useita teini-ikäisiä romaneita kirjoittamaan runoja siitä, mitä he olivat kokeneet sodan aikana. Kun muutamia viikkoja myöhemmin sain heiltä heidän runonsa, huomasin että ne kaikki olivat rakkausrunoja. Yksikään ei maininnut runoissaan sodan julmuuksia, he näkivät vain rakkautta - eivät sotaa.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Olen juuri saanut valmiiksi runokokoelman joka kertoo siitä kuinka nykypäivän Saksassa karkotetaan maasta romaniperheitä, jotka ovat asuneet siellä jo vuosia. Perheiden lapset ovat syntyneet Saksassa ja puhuvat vain saksaa. Silti heidät karkotetaan Kosovoon, missä heillä ei ole koteja, koska albanialaiset ovat tuhonneet ne. Sieltä ei löydy työtä ja heidän on mahdotonta jatkaa koulunkäyntiään, koska he eivät osaa paikallisia kieliä.

Saksalla olisi ollut mahdollisuus kouluttaa ja integroida romanit yhteiskuntaan, mikä tarjoaisi ainoan todellisen selviytymismahdollisuuden Euroopan suurimmalle vähemmistölle. Sen sijaan he ovat pakottaneet hengissä selviytymisestään kamppailevat romanit kääntymään huonoimpien perinteittensä puoleen. Läpi koko teoksen puhutaan 15-vuotiaan tytön äänellä. Runot on kirjoitettu englanniksi ja saksaksi, ja ne osoittavat kuinka jälleen kerran Saksa kääntyy kansanmurhan keinojen puoleen, sen sijaan että hyväksyisi rodullisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden.

Anja Snellman

Anja Snellman

Anja Snellman (os. Kauranen, s. 1954) on pitkän ja menestyksellisen uran tehnyt kirjailija ja runoilija. Paremmin romaanikirjailijana tunnettu Snellman on julkaissut myös kaksi runoteosta, joista viimeisin on vuonna 2011 ilmestynyt Öisin olemme samanlaisia.

Anja Snellmannin kirjallinen ura alkoi vuonna 1981, kun hänen esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä, muodostui yhdeksi aikansa huomattavimmista kirjallisista läpimurroista. Sen jälkeen hänen uransa on jatkunut aktiivisena. Snellman on julkaissut yli kaksikymmentä teosta, ja hänen kirjojaan on käännetty kahdellekymmenelle kielelle. Annikin Runofestivaaleilla hän esiintyy yhdessä puolisonsa kitaristi Jukka Orman kanssa. Anja Snellmanin kotisivut

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Runot ovat sanataidetta sanan kirkkaimmassa merkityksessä, ja rakastan lukea hyvin monenlaisia runoja kalevalaisista säkeistä kreikkalaiseen draamaan, Shakespearesta Baudelaireen, Zymborskasta Ondaatjeen. Suomalaisista palaan aina Leinoon, Södergraniin, Haavikkoon, Eeva Kilpeen ja Saarikoskeen.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

Tähän olen jäävi vastaamaan, mutta tarjoan ehdotukseksi romaanin Rakkauden maanosat ajatusta, että rakkauden eri vaiheet ovat kuin kulkemista maanosalta toiselle, lämpimimmästä kylmimpään.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Uusin romaanini Ivana B. ilmestyi juuri, ja seuraavaa teosta viimeistelen parastaikaa. Maru-niminen romaani ilmestyy jo ensi syksynä, joten tästä tulee tuottelias vuosi.

Jukka Orma

Jukka Orma

Jukka Orma (s.1956) on 70-luvulla uransa aloittanut kitaristi ja muusikko. Häntä pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä ja omaperäisimmistä instrumenttinsa taitajista. Orman musiikilliseen historiaan kuuluu lukuisia yhtyeitä, jotka ulottuvat tyylillisesti vapaasta jazzista suoraan rock’n rolliin.

Orma on soittanut uransa aikana lukemattomissa kokoonpanoissa Hurriganesista Hassisen koneeseen, mutta parhaiten hänet muistetaan pitkästä jäsenyydestään viime vuonna uudelleen aktivoituneessa Sielun Veljet-yhtyeessä. Jukka Orman säveltämää musiikkia Anja Snellmanin Öisin olemme samanlaisia -kokoelman runoihin kuullaan heidän yhteisesiintymisessään Annikin Runofestivaaleilla. Orman musiikkia löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta.

Robert Meriruoho

Robert Meriruoho

Robert Meriruoho (s. 1989) on Tukholmassa syntynyt, Göteborgissa opiskellut ja sittemmin Suomeen asettunut runoilija. Meriruohon esikoisteos Göteborgilainen viikonloppusatu julkaistiin juuri Suomessa. Meriruoho kunnioittaa sanataiteilijoina mm. rap-artisteja kuten Asaa ja esiintyviä runoilijoita kuten Teemu Hirvilammia ja Bruno K. Öijeriä. Tämä näkyy myös hänen vahvassa panoksessaan omien runojensa esittäjänä. Meriruoho on menestynyt niin Suomen kuin Ruotsinkin lavarunouskilpailuissa. Robert Meriruohon anarkistisen elämänfilosofian leimaavat runot puhuvat suoraan ja konstailemattomasti lukijoille ja kuulijoille, sekä iloittelevat lempeästi kaikenlaisen sovinnaisen kustannuksella.

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Rakastan runoja jotka ovat sillä tavalla lähellä ihmistä että se voi yhtä hyvin vedota siivoojaan kuin kirjallisuuslehden toimittajaan. Sellaiset runot ovat useimmiten jättäneet kielellisen leikittelyn ja erilaiset kokeilut sivuun ja ovat lähempänä ihmistä. Niissä puhutaan aidoista tunteista eikä etäännytetä ympäröivästä maailmasta lukijaa. Tälläiseen ilmaisuun pääsee suomalaisessa runoudessa etenkin J.K Ihalainen, Henry Lehtonen, Teemu Hirvilammi ja Heli Slunga. Pidän Bruno K. Öijeriä ehkä suurimpana innoittajana runoilemiseen: hänen outsider-persepektiivissään, joka on suosiosta huolimatta säilynyt, on jotain jota jokaisen todellisuudesta etääntyneen apurahataiteilijan tulisi miettiä.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

Minut on luotu nuolemaan jalkovälisi kiinni / näykkimään korvaasi Dokumentoimaan / tuoksusi sanasi kasvosi voihkaisusi / varjosi ruosteisen herätyskellon / punaisessa valossa // Minut on luotu Rakastamaan sinua
- Minut on luotu tähän, Göteborgilainen viikonloppusatu

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Esikoiseni Göteborgilainen viikonloppusatu julkaistiin hiljattain Sammakon toimesta ja odotan innolla minkälaisen vastaanoton se tulee lukijoiden keskuudessa saamaan. Kesäksi lähden Köpikseen pariksi kuukaudeksi hakemaan inspistä niin kirjoittamiseen kuin paljon muuhunkin.

Heli Laaksonen

Heli Laaksonen

Heli Laaksonen (s.1972) on runoilija, kirjailija, kolumnisti ja kouluttaja. Lounais-Suomen murteella runojaan kirjoittavaa Laaksosta voi täydellä syyllä kutsua Suomen suosituimmaksi nykyrunoilijaksi. Hänen niin kriitikoiden kuin suuren yleisönkin arvostamat kirjansa ja äänikirjansa ovat viime vuosien suosituimpia suomalaisia runoteoksia. Runojen lisäksi Laaksonen on julkaissut mm. näytelmän Lukkosulaa ja lumpeenkukkia.

Laaksosen esikoisteos on vuonna 2000 julkaistu virolaisen Jan Rahmanin kanssa kanssa tehty yhteiskokoelma Maapuupäiv. Sen jälkeen hän on julkaissut neljä omaa runokokoelmaa, joista viimeisin on viime vuonna ilmestynyt Peippo vei. Heli Laaksosen ilkikurisella ironialla höystetyt arjen iloja ja suruja kommentoivat runot ovat vuosien saatossa saaneet seurakseen myös myyttisempää luonnon ja kansansatujen kuvastoa.

Heli Laaksosen kotisivut

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Runoi! Runoja! Runoja kaikkiaan. Ajatusta siitä, että on runoja. Runot eivät määrää ketään, eivät tottele mitään, eivät käske katsomaan tiettyyn suuntaan, eivätkä kysy kanta-asiakaskorttia. Valaistumista siihen, että on olemassa hyllyntäysiä runokirjoja ja runokirjoja täynnä vastauksia kaikkiin kysymyksiin, kun vain osaa ottaa oikean käteensä. Ymmärrystä siitä, että runoja tarvitaan, runonkirjoittajia, runon lukijoita tarvitaan, minua tarvitaan!

Lempirunoilijoita on valtavan iso nippu ja ne vaihtelevat, aaltoilevat päivien ja aikakausien mukaan. Eeva Kilpi, Johanna Venho, Anja Erämaja, Joni Pyysalo, Jarkko Laine, Edith Södergran, Niina Hakalahti, Uppo-Nallen laulava lintukoira sekä muut.

Lemmenrunoista sykähdyttävät Tulenkantajien kiihkeät runot kuten Katri Valan runojen punaiset liljat ja salatut lippaat, Aale Tynnin runo, jossa tullaan rakkaudesta voimakkaaksi niin kuin nuori puu ja se Jarkko Laineen runo, jossa kysytään, ”rakastaisitko minua, jos olisin bulgarialainen gigolo ja huikkaisin Jassu!”.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

Joka lukija saa itse päättää, mikä kohta lemmenlurituksistani häneen osuu parhaiten.

Monelle runolle olen kyllä lukija itsekin – olen kirjoittanut niitä omaksi lohduksi tai viihdykkeeksi tai mutkikkaiden asioiden ratkaisuyritykseksi. Peippo vei -kokoelman Balladi-runossa on loppukiekaisu, johon tahtoisin vastata ehdoitta KYL VAA, mutta olen ehkä liian heikkoluontoinen siihen: ”Oleks mun niinäkin päivin ko vähiten kannattais?

Samassa kirjassa on Väärist syist -runo, johon ujutin opetuksen, jonka olen (toivottavast) omaksunut ihan viime vuosina: ”Ei kaikki ihani tartte saara omaks.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Peippo vei -runokirja on vuoden vanha ja siksi uusi. Sen runoihin alan itsekin nyt vasta tutustua syvemmin. Se kyllä aina sieppaa, kun joku tulee kehumaan, että Pulu uis on paras kirjasi, en ole kyllä muita lukenutkaan… Kirjojen tiimoilta kierrän esiintymässä kauhian miälelän – lavoille nouseminen ja runojen hihkuminen sieltä on toinen luontoni.

Lukijoiden kanssa koetan kommunikeerata jonkin verran. Facebookissakin on lukijakunnalleni sivut, mutta kotoisammaksi tunnen itseni, kun juttelen ihmisille omien kotisivujeni vieraskirjassa. Ajatusten vaihto elävien kanssa pitää värin poskilla!

Vaikka näytelmien kirjoittaminen on ollut aika vierasta (emmää pal käsit draaman kaarist taik henkilöhahmoje syventämisest, sitä paitti olen luantteltan enemä yksnäinen pyy ko ryhmätyä-pääsky), olen yhä enemmän hivuttautunut teatterin suuntaan ja se on jopa hiukan hauskaakin. Viime vuonna valmistunut huvitusnäytelmä Tääl tänäp Tähthousu esitetään tänä vuonna kevätteatterina Uudenkaupungin teatterissa, ällistyttävän nostalgisella VPK:n Paviljonkilla ja Salon Provinssiteatterin suviesityksenä Halikon Rikalanmäellä. Upouusi näytelmä on virolaisen Jan Rahmanin kanssa rakentamani Saun!-suvikomedia. Se esitetään Laitilan Kaivolan kesäteatterinmäellä.

Kesäteatterin tekeminen on vieläkin hauskempaa kuin luulisi. Peittelemättömän vitsikkään tekstin kirjoittaminen on raikastavaa ja tervehdyttävää. Näytelmiin saa myös upotetuksi omia mielipiteitä, voi lempeästi irviä vaikkapa joidenkin päättäjien hellimää kuvitelmaa siitä, että vaikenemalla veriruskeat virheet muuttuvat ajan oloon pastellinsävyiksi.

Nii ja runoi mää kirjotan ain, ko jotta runollist tule miäle. Ei mitenkä liia usse!

Mikko Mankinen

Mikko Mankinen

Mikko Mankinen (s. 1985) on juuri kirjallisuustieteen opintonsa päätökseen Tampereen yliopistossa saanut runoilija. Kirjoituskilpailuissakin menestynyt Mankinen tunnetaan vahvana esiintyjänä ja vielä julkaisemattoman runoutensa tulkkina. Hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa kuuluu tutkiskella lähivuodet "erilaisia tyhjyyksiä aukkoja, poistoja, poissaoloja, valkeuksia, railoja, kuiluja, hukkumisia, häviämisiä, katoamisia, karkauksia ja pakoja".

Mikko Mankinen on tamperelaisen kirjallisuuselämän aktiiveja. Hän on toiminut tamperelaista kirjallisuustapahtumaa Elävän Kirjallisuuden Festivaalia järjestävän ELKI ryn puheenjohtaja, ja hän toimii myös aktiivisesti Kirjakauppa Tulenkantajia ylläpitävässä Runojen kannatusyhdistyksessä

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Rakastan runoja, jotka eivät avaudu. Niiden kudos on älyllisesti hyytävää, merkitystö tunteille ankaraa ja henkisyys (vai hengellisyys) syvän paradoksaalista ilman, että ne kuitenkaan hukkaisivat pelkkyyttään. Ehkä niiden jopa täytyy voida olla luettavissa ironisesti tai humoristisesti kuitenkin niin, ettei lataus tyhjenny pelkurimaiseen ulossulkemiseen, voimattomaan kyynisyyteen tai löysään höhötykseen.

Lempi on usein liian ilmeistä, jos täytyy nimetä mielittyjä, joten rajataan tämä nyt ehkä vähemmän ilmeisiin tiettyihin. Paul Celanin runoista on vaikea valikoida, mutta alkupään tuotanto on jotenkin muista rakkaista rakkaampaa, yksittäisistä runoista ihan vaikka Chanson einer Dame im Schatten, Corona ja Es war Erde in ihnen. Samoilla alueilla liikkuu Edmond Jabés, jonka Livre des questions on nyt luettavana, ja olen vähintäänkin ihastunut. Erinäiset pyhät kirjat eivät välttämättä ole minulle pyhiä, mutta hyvin lemmittyjä. Olen myös menettänyt kirjallisia rakastettuja: esimerkiksi Oscar Miloszin (ei siis se tunnetumpi Ceslaw Milosz, Oscaria on käännetty kokoelmaan The Noble Traveller) olivat hyvin läheisiä, mutta nyttemmin en löydä niistä kuin eltaantuneita muistoja, jotka ovat kaiken lisäksi omiani.

Kotimaisten runojen suhteen olen ehkä haavoittuvaisempi naispuolisille kirjoittajille, joista Eeva-Liisa Manner on varmasti kiistattomin suosikki. Useat Mirkka Rekolan runot ovat sillä tavalla merkillisiä, että vaikka en yleensä pidä ministä, niiden minät horjuttavat ja vavisuttavat syvästi. Jos tapaisin Rekolan runojen minän kiteytyneenä fyysiseen persoonaan, olisin mennyttä. Äskettäin julkaistuista lukemistani Raisa Marjamäen Katoamisilmoitus uhkailee oudolla tavalla viekoittelevasti.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

Haa, minulla ei ole tuotantoa, joten tietenkin kaikki siinä on osuvinta, mitä olen aiheesta kirjoittanut. Toisin sanoen parhaat lempeä käsittelevät tekstini kuullaan tietenkin Annikin Runofestivaaleilla.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Elävän Kirjallisuuden Yhdistyksen väistyvänä puheenjohtajana delegoin ja hallinnoin toivottavasti seuraavalla kaudella vähemmän ja olen yhdistyksessä aktiivisemmin punomassa kaikenlaisia juonia, lukupiirejä, kirjallisia iltaklubeja, runoattentaatteja ja tietysti Elävän Kirjallisuuden Festivaalia taas helmikuussa. Olen myös tiivisti mukana Kirjakauppa Tulenkantajissa, joskaan tuskin mitään soihtua kantamassa tai valoa vilkuttelemassa, vaan ennemminkin vaivihkaa tartuttelemassa herakleidista mustaa tulta.

Sain lisäksi kunnian kustannustoimittaa herra J.K Ihalaisen Kolumbuksen harharetket -työnimellä kulkevaa esseeteosta Sanasadon Runoilijat puhuvat -sarjaan. Siitä tulee kova juttu. Omat tekstini valmistuvat hiljalleen. Viimeistään kesän loppuun mennessä olen koonnut erinäisistä sarjoista käsikirjoituksen, jonka kanssa olen sen verran sujut, että sitä voi tarjota kustantamoille. Syksy on vielä avoin, mutta mitä todennäköisimmin aloitan kirjallisuuden jakto-opintoni Tampereen yliopistossa syyskuussa.

Jaakko Hämeen-Anttila

Jaakko Hämeen-Anttila

Jaakko Hämeen-Anttila (1963) on helsinkiläinen kirjailija, runoilija, kääntäjä ja tutkija. Hän on maamme johtavia islamilaisen kulttuurin asiantuntijoita. Hämeen-Anttila on Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita ja hänen tuotantoonsa kuuluu tietokirjojen ohella myös runoja ja lukuisia runokäännöksiä. Hämeen-Anttilan esikoisrunokokoelma Tarina hullusta rakastajasta ja muita runoja ilmestyi vuonna 2005.

Hämeen-Anttila on ansioitunut kääntäjä, ja hänen laajasta suomennostuotannostaan tunnetuimpia ovat Koraani ja Gilgameš. Viime vuonna ilmestyi hänen alkukielestä kääntämänsä Tuhannen ja yhden yön erotiikka. Jaakko Hämeen-Anttila on julkaissut puolisonsa Virpi Hämeen-Anttilan kanssa mm. teoksen Rakkauden atlas. Jaakko ja Virpi Hämeen-Anttila ovat Annikin Runofestivaalin järjestämän Kiima - eroottisen runon kirjoituskilpailun tuomaristossa, ja he julkistavat kilpailun voittajat runofestivaalin aikana.

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Kielitaito rajoittaa, ja luen mieluiten suomalaista, englantilaista tai arabialaista runoutta, aika lailla laidasta laitaan. Pohjimmiltaan taidan rakastaa kaikkea runoutta.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

Taidan turvautua käännöksiini. Maulana Rumi (k. 1273) kirjoitti ja Jaakko H-A suomensi näin:

Tule,
sinä auringon kaltainen,
ainoa laatuasi.
Tule,
puistojen lehdet
kellastuvat ilman kasvojasi.

Tule,
maailma on tomua täynnä
ilman sinua.
Tule,
tämä seura, tämä elämä
on kylmää
ilman sinua.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Työn alla on nyt kaksi kirjallisuuskirjaa: yksi tieteellinen keskiajan kiistakirjoituksista, toinen yleistajuinen huumeiden kulttuurihistoriasta.

Yari

Yari

Yari (s. 1957) tunnetaan erityisesti työstään 70-luvun lopun ja 80-luvun alun punk-aallon tärkeimpiin kokoonpanoihin kuuluneen Se-yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä. Yarin laulunteon ja laulutavan omaleimaisuuden vuoksi Se erottui muista aikalaisistaan. Se-yhtye julkaisi kaikkiaan neljä albumia ennen hajoamistaan vuonna 1985. Sen jälkeen Yari on tehnyt muutamia sooloalbumeita, joista viimeisin on vuonna 1999 ilmestynyt 12 askelta.

Vuosien varrella Yari (oik. Jari Knuutinen) on kehittynyt yhdeksi Suomen työllistetyimmistä elokuvasäveltäjistä. Hän on tehnyt vuodesta 1987 lähtien musiikin kaikkiaan 46 elokuvaan, joista viimeisin on tänä keväänä ensi-iltansa saanut Taistelu Näsilinnasta 1918. Yari on esiintymislavoilla harvinainen vieras. Ennen hänen tämän vuoden alun minikiertuettaan, Yaria ei oltu nähty keikoilla yli kymmeneen vuoteen. Yarin musiikkia löytyy Annikin Runofestivaalin Spotify-soittolistalta.

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Siitä huolimatta että joskus laululyriikka voi olla hyvinkin runollista, tai runot voivat olla selkeän laulumaisia, niillä on oikeastaan hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa, eikä ne ole yhteismitallisia ja siten oikein edes verrattavissa. Runot ovat itsenäisiä teoksia joihin on kirjoitettu sanoiksi kaikki mitä halutaan. Tästä syystä runot harvoin sopivat sävellettäviksi, niihin ei mahdu musiikkia. Samoin laululyriikka harvoin toimii pelkästään luettuna, koska siitä silloin puuttuu musiikki. Osa sanoista on musiikkina ja tulkinnassa.

Ensimmäinen runoilija joka teininä kiinnitti huomioni oli Jarkko Laine, ja kiinnostus häneen heräsi nimenomaa hänen laululyriikkansa takia, joka poikkesi sen ajan iskelmälyriikasta radikaalisti persoonallisuudellaan. Esim. levy Suomen Talvisota 1939-1940 teki valtavan vaikutuksen minuun ja suureen osaan oman sukupolveni lauluntekijöistä. Ja edelleen Jarkko Laineen säe Fiilaten ja Höyläten kappaleeseen "mentiin etuperin kyökkiin, tultiin takaperin halliin, sain herkkuja sormiin, ne pyyhin salin seiniin" on mielestäni yksi upeimmista rocksäkeistä. Siihen on tiivistetty paljon sitä mitä rocklyriikka parhaimmillaan on; röyhkeää ja rajatonta ja kahleetonta. Jarkko Laineen kautta sitten tutustuin runouteen laajemmin.

Toki luen runoutta, kuten muutakin kirjallisuutta, mutta varsinaisesta runoudesta olen tuskin koskaan saanut mitään inspiraatiota laulujen tekoon. Ehkä Majakovskin runoutta lukuunottamatta, jonka rytmisyys ja iskevyys monesti lähenee laululyriikkaa. Viime vuosina eteen tulleista runoteoksista vaikuttavin on minulle ollut munkki Ryokanin runoista tehty kokoelma Suuri Hupsu Kai Niemisen käännöksenä.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

Tällä hetkellä tulee mieleen seuraavat kappaleet Punainen Hame ja Jos avaan silmät. Edellinen levyltä Lasi Kirkasta Vettä (Se, 1984) ja jälkimmäinen levyltä 12 Askelta (Yari, 1999).

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Musiikin sekatyöläisen työnkuvaani sisältyy paljon muutakin kuin lyriikkaan liittyvää. Ajankohtaisin lienee Claes Olssonin elokuvaan Taistelu Näsilinnasta 1918 tekemäni musiikki sekä myös elokuvaan tarvitun kansanlaulun tekstin viilaaminen elokuvaan sopivammaksi. Puhtaasti laululyriikan alalta tuoreinta on tekemäni käännöskappaleet Eläkeläiset yhtyeen 2013 ilmestyvälle levylle. Valmistelen myös parhaillaan omaa soololevyäni jonka julkaisuaikataulusta ei vielä ole mitään tietoa.

Outi Mäenpää

Outi Mäenpää

Outi Mäenpää (s. 1962) on yksi Suomen tämän hetken suosituimmista ja palkituimmista näyttelijöistä. 80-luvulla alkaneen uransa aikana Mäenpää on näytellyt lukemattomissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Mäenpää on voittanut Jussi-palkinnon parhaasta naispääroolista kolmesti. Viime vuonna Mäenpää palkittiin Ruotsissa arvostetulla Guldbagge-palkinnolla roolistaan elokuvassa Sovinto. Outi Mäenpää työskentelee myös Improvisaatioteatteri Stella Polariksessa.

Vuonna 2008 Outi Mäenpää julkaisi esikoisrunokokoelmansa Naarassika. Kehutussa kokoelmassaan Mäenpää käsitteli hilpeän raadollisesti naisen elämää, ihmissuhteita ja rakkauksia.

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Rakastan Eeva Kilven ja Arja Tiaisen runoja. Ne räjäyttivät tajuntani jossain vaiheessa elämääni.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

"Rakkauden sisältämä kipu on vääjäämätön".

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Kirjoitan tällä hetkellä näytelmää. Unelmani on ohjata se itse näyttämölle.

Risto Rasa

Risto Rasa

Risto Rasa (s. 1954) on yksi maamme rakastetuimmista lyyrikoista. Vuonna 1971 esikoisteoksensa julkaissutta Rasaa pidetään erityisesti luontorunouden mestarina. Tiiviillä ja konstailemattomalla ilmaisullaan Rasa on tavoittanut vuosikymmenten saatossa suuren lukijakunnan. Rasan teoksia on käännetty useille kielille.

Pitkän uransa aikana Rasa on julkaissut kuusi runokokoelmaa. Somerolla asuvan ja kirjastonhoitajana työskentelevän Rasan Tuhat purjetta: kootut runot vuosilta 1971-1990 julkaistiin vuonna 1992. Annikin Runofestivaaleilla Risto Rasa esiintyy yhdessä kitaristi Patrick Venan kanssa.

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Pidän monista Kobayashi Issan, Pertti Niemisen ja Kari Aronpuron runoista.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

En osaa sanoa.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Kuluvan vuoden aikana olen toimittanut mäntyrunojen kokoelmaa ja kirjoittanut Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikolle esitelmää aiheesta Kahden ammatin loukussa. Kirjailija kirjastonhoitajana.

Patrick Vena

Patrick Vena

Patrick Vena on suomalainen Sibelius-akatemiasta valmistunut kitaristi ja kitaransoiton opettaja. Vena on menestynyt useissa kansainvälisissä kitarakilpailuissa. Vuonna 2007 hän voitti maineikkaan Gargnaon kitarakilpailun Italiassa. Soolokonserttien lisäksi Vena esiintyy duona mm. toisen kitaran, huilun ja laulajan kanssa. Annikin Runofestivaaleillä hän esiintyy yhdessä runoilija Risto Rasan kanssa. Patrick Venan kotisivut

Risto Rasan ja Patrick Venan yhteisesiintyminen toteutetaan yhteistyössä Tampere Guitar Festivalin kanssa.

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Rakastan yleisesti sitä, miten runouden ja musiikkin ilmaisun maailma kevyesti puhaltaa pois turhan rationaalisuuden kahleet. Rakastan runoudessa vilpittömyyttä ja välittömyyttä.

Mikä on lemmekkäintä/romanttisinta musiikkia mitä on ollut ohjelmistossasi?

Näin nopeasti muisteltuna rakkaudentäyteisimpiä teoksia, joita olen soittanut ovat sellaisia teoksia, jotka ovat syntyneet romanssin innoittamina, tai menetetyn rakkauden kaipuusta. Kuubalaisen Leo Brouwerin (s.1939) El Decameron Negro - Musta Rakkaustarina on jäänyt erityisesti mieleeni. Fernando Sorin Eleginen Fantasia op.59, joka on yksi klassismin ajan kitarakirjallisuuden ohittamattomia mestariteoksia, on muistokirjoitus eräälle hänen pianisti-tuttavalleen. Teoksen syvyyden perusteella kyseessä lienee kai ollut muutakin kuin pelkkä ammatillinen ystävyys. J.S.Bachin teokset avautuvat mielestäni hyvin romanttisina meille luterilaisesta germaanisesta kulttuurista paljon perineille suomalaisille.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen projekteistasi?

Olen talven aikana perehtynyt erityisesti italialaisen, merkittävimmän osan urastaan Espanjassa toimineen, barokin ajan cembalovirtuoosin Domenico Scarlattin (1685-1757) musiikkiin. Olen sovittanut hänen kosketinsoitin-sonaattejaan kitaralle. Scarlatti siirtyi toimimaan Portugalin kuninkaan hoviin, josta hän muutti Madridiin, Portugalin prinsessa Maria Barbara Madgalenan avioiduttua Espanjaan. Scarlatin musiikissa on paljon vaikutteita espanjalaisesta kansanmusiikista, ja siinä heijastuvat katolisuuden ja kuningaskunnan perinteiden mukainen kultaloisto, kuitenkin lämpimän subjektiivisesti tarkasteltuna.

Kuhnafar-I

Kuhnafar-I

Kuhnafar-I tunnetaan pitkän linjan tamperelaisen reggae-kokoonpanon Jing & Jangstersin johtohahmona ja laulajana. Annikin Runofestivaalin esiintyminen on hänen dub-runolevynsä Dubland julkaisukeikka. Kuhnafar-I:n vierailevina solisteina nähdään Markku Into, J.K Ihalainen, Seppo Pietikäinen, Rauhatäti & Heidi, Yrjänä Sauros ja Ginihattu.

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja tai sanoituksia sinä rakastat?

Dub poetryn puolelta tulee tietty ensimmäisenä mieleen pitkäaikaiset suosikkini Mutubaruka ja Linton Kwesi Johnson. Suomalaisista nykyrunoilijoista on luontevaa mainita tässä yhteydessä ikimainiot J.K. Ihalainen ja Markku Into. Sanoittajista ensimmäisenä nousee mieleen Daven suomenkieliset lyriikat sekä Tuomari Nurmio ja Paleface.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Dubruno-levyni Dubland on tällä hetkellä viimeistelyvaiheessa, kahden vuoden työ on loppusuoralla. Työn alla on myös remix-projekti amerikkalaisen Hu Vibrationalin (Adam Rudolph, Hamid Drake ja Brahim Fribgane) kanssa. Se olisi myös tarkoitus julkaista tämän vuoden puolella. Jing & Jangsters on kunnioitettavassa 20 vuoden iässä ja teemme juhlavuoden kunniaksi pienimuotoisen kesäkiertueen.

Silene Lehto

Silene Lehto

Silene Lehto (s.1979) on viime vuonna esikoiskokoelmansa julkaissut helsinkiläinen runoilija. Hän lähti valaiden matkaan on yksi viime vuosien kehutuimmista esikoiskokoelmista. Teosta on kiitetty leikkisästä, virtaavasta kielestä ja horjumattomasta tyylitajusta. Silene Lehdon runokieli on puhekielenomaista ja proosarunoon suuntautunutta. Hän sanoo kaihtavansa valmiita koulukuntia. Myös toisen Annikin Runofestivaalin esiintyjän Risto Rasan tapaan Silene Lehtokin työskentelee kirjastonhoitajana.

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Vaikea nostaa mitään yksittäisiä runoja tai runoilijoita, eri aikoina suosikkirunot ja -runoilijat saattavat vaihdella kovastikin. Olen pitänyt paljon esimerkiksi Carol Ann Duffyn roolirunoista ja viime aikoina olen ollut erityisen innostunut Tua Forsströmin ja Pauliina Haasjoen runoudesta. Jos jokin yksittäinen runo pitäisi mainita, niin sellainen voisi olla esimerkiksi teemaan sopivasti T.S. Eliotin klassikkoruno The Love Song of J. Alfred Prufrock.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

Oma suosikkini aihetta liippaavista runoistani on Delfiini, jota voisi pitää myös vaikka mahdottoman rakkauden kuvauksena

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Nyt keväällä olen ollut virkavapaalla kirjoittamassa toista runokokoelmaani eteenpäin. Aika näyttää mitä siitä kehkeytyy!

Mona Ratalahti

Mona Ratalahti

Mona Ratalahti on tamperelainen koomikko, klovni ja performanssitaiteilija. Hänen esityksensä saavat usein aikaan niin lapsi- kuin aikuisyleisössäkin terapeuttista, jopa hysteeristä naurua. Annikin Runofestivaaleilla Ratalahti työntää runokokki Veijo Soppana lusikkansa runosoppaan Lastenkulttuurikeskus Rullassa. Ja siitäkös soppa syntyy kun Veijo kokkiohjelmansa käynnistää! Runo-kokkiohjelmassa kokataan, leivotaan ja paistetaan runoja kattilat paukkuen ja lusikat kalisten. Improvisatoorinen lasten kokkiohjelma voi äityä sanojen sekameteliksi tai mehukkaaksi runomylläkäksi. Veijon esitykset ovat klo 12.00 ja 14.15.

Lastenohjelmassa nähdään myös entisistä Katmandun katulapsista koostuva Rokpa Kids –tanssiteatteriryhmä. Lapset ovat saaneet teatteriryhmästä kodin, koulutuksen ja kasvatuksen. He kertovat esityksessään elämänsä tarinaa näytelmän, tanssin ja musiikin keinoin. Lastenohjelmassa on luvassa myös Rullan omaa ohjelmaa mm. lasten tekemiä runoanimaatioita.

Annikin Runofestivaalin järjestämä lasten runo-ohjelma esitetään festivaalialueen laidalla sijaitsevassa Lastenkulttuurikeskus Rullassa. Alle 12-vuotiaat pääsevät Annikin Runofestivaaleille ilmaiseksi. Muille liput maksavat 4 €.

Runofestivaalin tämän vuoden teemana on "Lempirunot". Teema pitää sisällään rakkausrunouden lisäksi rakkauden runouteen. Mitä runoja sinä rakastat?

Lasten runoja, joita on kirjoittanut Merja Salonen Pulputinpannu-orkesterin lauluihin sekä Kirsi Kunnaksen Hanhiemon satuaarre kirjan runoja.

Mikä omassa tuotannossasi mielestäsi on parasta tai osuvinta mitä olet kirjoittanut rakkaudesta/lemmestä?

ROSVOJEN RAKKAUSLAULU

MINÄ RAKASTAN PUHTAITA SUKKIA
MINÄ RAKASTAN PULLAN TUOKSUA
MINÄ RAKASTAN LEMPIOHJELMAANI
MINÄ RAKASTAN PEHMEÄÄ NALLEANI

MUTTA SÄHÄN OOT ROSTVO! -AI NIIN!

MINÄ RAKASTAN OMAA TYYNYÄNI
MINÄ RAKASTAN SINUN HYMYÄSI
MINÄ RAKASTAN OMAA HUONETTANI
MINÄ RAKASTAN KAIKKIA TAVAROITANI

MUTTA SÄHÄN OOT ROSTVO! -AI NIIN!
MINÄ RAKSTAN ÄISKÄN MUUSIA
MINÄ RAKASTAN ISÄN LIHAPULLIA
MINÄ RAKASTAN VELJENI VITSEJÄ
MINÄ RAKASAN TYTTÖJEN TISSEJÄ

NO NYT MENI ÖVERIKSI! MITEN NIIN? TÄÄHÄN RIMMAA HYVIN!
MUTTA SÄHÄN OOT ROSVO! - AI NIIN!

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Viime aikoina ole ollut tosi aktiivinen sairaalaklovnina eri sairaaloissa sekä siinä oheessa kehitellyt uutta sketsihahmokiertuetta.

Kompostin Tähti

Kompostin Tähti

Vuoden 2012 runofestivaalitaiteilijana toimii kymmenen ammattitaiteilijan Kompostin tähti- ryhmä. Ryhmään kuuluvat Kari Kärkiluoma, Tiina Lamminen, Venla Martikainen, Hanna-Mari Matikainen, Tiina Poutanen, Jenni Rutanen, Tiina Tuurna, Hanna Vahvaselkä, Taina Valkonen ja Miia Änäkkälä.

Työryhmä toteuttaa Annikin Runofestivaalin tapahtumapaikalle Väinö Linnan aukiolle istuttavan Sua hellin –tilateoksen. Puistonpenkeistä ja muista materiaaleista luodaan festivaalin rakkausteemaa heijasteleva teos, joka luo mukavat istumapaikat festivaalivieraille, ja hellii heitä lempeän pehmeällä ympäristöllä. Yleisön mukavuus ja viihtyisyys ovat teoksessa tärkeällä sijalla.

Runofestivaalitaiteilijat

Runofestivaalitaiteilijan perinne aloitettiin vuonna 2009, jolloin festivaalin ulkoisesta ilmeestä vastasi sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Tiitu Takalo. Vuoden 2010 runofestivaalitaiteilijana toimi akateemikko Outi Heiskanen, jonka näyttely Grafiikkaa, installaatioita ja pieni veistos nähtiin Annikin taidekioskissa runofestivaaliviikolla.

Viime vuoden Runofestivaalitaiteilija oli monipuolinen kansainvälistä uraa tekevä kuva- ja käsitetaiteilija Sasha Huber, jonka tilateos Strange Fruit ripustettiin Väinö Linnan aukion yläpuolelle runofestivaaliviikoksi. Rasisminvastainen teos koostui vaijereista, köysistä ja kahdestasadasta reilun kaupan ananaksesta.