Annikin Runofestivaali 11.6.2011. Tampereella - Runotyöläiset!

2011 Annikin Runofestivaalin esiintyjät

In English - Annikki Poetry Festival
Runofestivaalitaiteilija Sasha Huber

Sasha Huber

Runofestivaalitaitelija Sasha Huber

Sasha Huber on järjestyksessä kolmas runofestivaalitaiteilija. Runofestivaalitaiteilijan perinne aloitettiin vuonna 2009, jolloin festivaalin ulkoisesta ilmeestä vastasi sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Tiitu Takalo. Viime vuoden runofestivaalitaiteilijana toimi akateemikko Outi Heiskanen, jonka näyttely "Grafiikkaa, installaatioita ja pieni veistos" nähtiin Annikin taidekioskissa runofestivaaliviikolla

Sasha Huber (s. 1975) on sveitsiläis-haitilaista syntyperää oleva monipuolinen kuva- ja käsitetaiteilija, joka on asunut Suomessa vuodesta 2002 lähtien. Hän on opiskellut taiteita sekä Zürichissä että Helsingissä, ja hän on jo pitkään tehnyt huomattavaa kansainvälistä uraa kuvataiteilijana ja muotoilijana. Hän on tehnyt useita taideprojekteja yhdessä aviomiehensä Petri Saarikon kanssa. Eräs hänen huomatuimmista taideprojekteistaan on Rentyhorn, joka on pyrkinyt vaikuttamaan siihen että rasistisen rotututkija Louis Agassizin mukaan nimensä saanut vuorenhuippu nimettäisiin uudelleen. Sasha Huberin viimeisimpiä projekteja on I love JaNy, joka on parhaillaan esillä Logomossa Turussa.

Sasha Huberin tilateos Strange Fruit ripustetaan runofestivaalin tapahtumapaikan Väinö Linnan aukion yläpuolelle, jossa se on nähtävissä 6. - 12.6. Teos koostuu vaijereista, köysistä, kahleista ja noin sadasta reilun kaupan ananaksesta. Teoksen kaikille avoimia avajaisjuhlia vietetään 6.6. klo 18.00. Väinö Linnan aukiolla. Tilateoksen päättäjäisiä taas juhlitaan 12.6. klo 14.00 alkavassa Pineapple Partyssä. Teoksessa käytetyt ananakset jaetaan ilmaiseksi juhlaan osallistuville. Tilaisuudessa esiintyvät laulaja Minttu Tervaharju & yhtye, Elävän Kirjallisuuden yhdistyksen runoryhmä sekä DJ. Vapaa pääsy!

Sasha kertoo Strange Fruit-tilateoksensa synnystä:

Strange Fruit oli alunperin runo ja sittemmin lauluteksti jonka kirjoitti opettaja Abel Meeropol, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Lewis Allan. Teksti kertoo amerikkalaisesta rasismista ja viittaa afroamerikkalaisten lynkkauksiin, joita tapahtui Yhdysvaltain etelävaltioissa. Lynkkauksia on tapahtunut useammin taloudellisesti ja poliittisesti jännitteisinä aikoina, jolloin valtaväestöllä on taipumus suunnata sortotoimia vähemmistöjä kohtaan. Lynkkaukset syntyivät Amerikan sisällissodan jälkiseurauksena, kun orjuus lakkautettiin ja äskettäin vapautuneille miespuolisille mustille annettiin äänioikeus. Lähes 3500 afroamerikkalaista tapettiin lynkkauksissa vuosina 1882-1968. Strange Fruit -laulu tunnetaan parhaiten Billy Holidayn tulkitsemana.

Sain inspiraation teokseeni luettuani Strange Fruit -laulun taustasta kertovan David Margolickin kirjan Strange Fruit, Billie Holiday, Cafe Society, and an cry for civil rights ja kuultuani laulun.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan taiteen ja työn suhdetta. Onko taiteilija vain yksi ammatti muiden joukossa? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Ajattelen usein, että taiteellista työtäni voisi verrata yrittäjyyteen. Päätän itse millaisten projektien parissa työskentelen. Pidän omasta vapaudestani ja siitä tunteesta, että olen saattanut jonkin suunnitelmani valmiiksi ja päätökseen."

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen projekteistasi?"

"Viimeisin kirjallinen projektini syntyi, kun olin taiteilijaresidenssissä Rio de Janeirossa ja São Paulossa kesällä 2010. Toimitin kirjan (T)races of Louis Agassiz: Photography, Body and Science, Yesterday and Today yhteistyössä São Paulon yliopiston historian professorin Maria P.T. Machadon kanssa. Kirja yhdistää Louis Agassizin vuosina 1865-1866 tekemän Brasiliaan suuntautuneen tutkimusmatkan aikana ottamia "rotuvalokuvia" ja omia interventioitani ja valokuvia joita tuotin Rio de Janeirossa. Kirja on jatkumoa edelleen käynnissä olevalle Rentyhorn -projektilleni. Kirja toteutettiin São Paulo 29. taidebiennaalia varten."

John Cooper Clarke

John Cooper Clarke

Vahvasti rock-maailmaan kytkeytynyt John Cooper Clarke (s. 1949) on yksi maailman suosituimmista runoesiintyjistä. Loppuunmyydyillä rock-klubeilla ja festivaalien lavoilla esiintyvä Cooper Clarke aloitti runoilijan uransa samoilla keikoilla 70-luvun englantilaisen punk-liikkeen vaikuttajien kuten Sex Pistolsin, The Clashin ja Buzzcocksin kanssa. Hän keikkaili usein myös samasta kaupungista kotoisin olevan Joy Division -yhtyeen kanssa. John Cooper Clarke esiintyy nyt ensimmäistä kertaa Suomessa.

Sid Viciousin, Allen Ginsbergin ja stand up-koomikon risteytykseksi luonnehdittu Cooper Clarke tunnetaan poliittisesta, satiirisesta ja absurdin hauskasta runoudestaan, jota hän esittää konekiväärimäisellä tempolla. Hän julkaisi useita arvostettuja ja varsin hyvin menestyneita albumeita 70- ja 80-luvuilla. 80-luvun puolivälistä 90-luvulle Cooper Clarke vietti hiljaiseloa kamppaillen huumeriippuvuutensa kanssa.

Viime vuosina Cooper Clarke on kokenut renessanssin esiintyjänä ja saanut taas osakseen runsaasti huomiota ja arvostusta yhtenä englantilaisen esittävän runouden pioneereista. Hän on mm. esiintynyt cameo-roolissa Joy Division-yhtyeestä kertovassa elokuvassa Control (2007), ja tehnyt yhteistyötä Arctic Monkeys-yhtyeen ja rap-artisti Plan B:n kanssa. Viime vuonna julkaistu dokumentti Poets, Punks, Beatniks and Counter Culture Heroes sisälsi taltiointeja Cooper Clarken vuoden 1980 esityksistä. Samoin viime vuonna BBC:n The Culture show julkaisi hänestä erikoisohjelman. Hänen runojaan nähdään nykyisin jopa koulujen kirjallisuuden oppikirjoissa. Edelleenkin luomisvoimainen ja aktiivisesti keikkaileva John Cooper Clarke elää perheineen Colchesterissa Lontoon lähistöllä.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Tavallaan runoilijan työ on hyvin samankaltaista kuin mikä tahansa työ. Runoilijana olen matkustanut paljon, sikäli se on vähän kuin kauppamatkustajan työtä, siitä on tullut elämäntapa. Olen matkustanut ja lukenut runojani 25 -vuotiaasta lähtien. Aloitin vuonna 1975."

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

"Kirjoitan koko ajan uusia runoja ja esitän niitä lavalla. Koska en ole esiintynyt Suomessa aikaisemmin, tulen esittämään myös vanhempaa tuotantoani."

J.K Ihalainen teki haastattelun puhelimitse 5.5.2011. John Cooper Clarke esiintyy tänä keväänä ja kesänä Annikin Runofestivaalin lisäksi mm. Tarton Prima Vista -kirjallisuusfestivaaleilla, Ray Davies' Meltdown ja Glastonbury rock-festivaaleilla Englannissa sekä klubi-kiertueilla Hollannissa ja Englannissa.

Cooper Clarken kotisivut.
This is Cornwall-lehden tuore haastattelu
The Telegraph: Punk's poet laureate returns
John Cooper Clarke Wikipediassa

Kivisildnik

Kivisildnik

Runoilija ja kustantaja Kivisildnik (s. -63, oik. Sven Sildnik) on yksi Viron tunnetuimmista kirjallisuushahmoista. Hänet tunnetaan virolaisen runouden kauhukakarana ja rohkeana toisintekijänä. Hän on toiminnallaan koetellut perinteisen kirjallisuuden rajoja - hänen vuonna 1996 julkaisemassaan Nagu härjale punane kärbseseen runokirjassa oli yli 800 sivua. Kivisildnik on ollut myös mukana erilaisissa kirjallisissa skandaaleissa.

1980-luvun lopulla Kivisildnik oli mukana laajalle levinneen etnofuturismi-filosofian luoneessa Hirohall-ryhmässä. Hän oli myös mukana perustamassa Eesti Kostabi $elts-vaihtoehtokustantamoa. Vuonna 1996 Kivisidnik joutui mukaan yhteen Viron kaikkien aikojen suurimmista kirjallisuusskandaaleista, kun hänen Viron kirjailijaliittoa käsitellyt kirjansa poiki nipun herjaussyytteitä. Poliisin sekaantumisesta kirjalliseen elämään syntyi huikea mediatapahtuma, Viron oma Salama-sota. Syytteet Kivisildnikiä vastaan hylättiin.

Sittemmin niin suuren yleisön kuin kriitioidenkin suosioon päässyt Kivisildnik, on julkaissut vuodesta 1989 lähtien 19 omaa teosta. Kivisildnik ei ole nykyisestä asemastaan huolimatta saanut koskaan ainoatakaan virolaista kirjallisuuspalkintoa. Hän johtaa omaa keskisuurta Ji-kustantamoaan, ja on ahkera runoesiintyjä ja kirjallisuuskriitikko. Annikin Runofestivaaleilla hänen runonsa kääntää suomeksi Hannu Oittinen.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Runous vähemmän kuin työtä. Se aiheuttaa nollatuhoa ympäristölle, nollavoittoja pankeille ja on totaalisen näkymätöntä mediassa. Runoilijoiden valheet ja vainoharhat ovat jotain täydellisen epäseksikästä. Se siitä."

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

Viime aikoina tehtyä:
- Seitsemän samurain kirjallisuuskiertue esitteli kustantamoni Ji:n julkaisemia kirjoja seuraavilta kirjailijoilta: Kaupo Meiel, Kaido Tee, Kaarel Kressa/Krafinna, Siim Pauklin, Veiko Belials, Priit Salumaa ja (:)kivisildnik.
- Olen kehittänyt uutta ekologista on demand -muotoa Ji-kustantamoni kirjoille yhdessä Gutenbergipojad-painotalon kanssa.
- Runoja parlamenttivaalien vaaliohjelmaan Viron TV3:lle yhdessä musiikkitaustasta vastaavan Meelis Taukin kanssa.

Työn alla:
- Olen kirjoittamassa kolumneja Vikerraadiolle ja kulttuurilehti Keskukselle
- Olen tekemässä käsikirjoitusta 3D zombie-elokuvaan nimeltä GC Übermensch yhdessä Digital Sputnikin kanssa
- Pyhiä paikkoja tv-sarjan käsikirjoitus
- Työn alla on runoutta otsikolla Kivun kirja II-IV
- Taiteilija Navitrollan kirjan esittely ja promous
- Laulutekstejä virolaisen groteskimetalliyhtyeen Goresoerdin Donor-albumille
- Kertomuskirja Viron saarista ja eräästä hemmetin hirviömäisestä saaren asukista
- Seuraavien Seitsemän samurain kirjojen julkaiseminen. Kirjailijat ovat: Andra Teede, Triin Tasuja, Aleksander Müller, Peeter Sauter, Jaan Pehk, Jürgen Rooste ja (:)kivisildnik.

Raisa Marjamäki

Raisa Marjamäki

Raisa Marjamäki on jyväskyläläinen runoilija, joka julkaisi vuonna 2010 kehutun tekstiä ja kuvakollaaseja yhdistävän esikoiskokoelmansa Katoamisilmoitus. Hän esiintyy Annikin Runofestivaaleilla yhdessä Black Motor-yhtyeen kanssa. Marjamäen tyyliä on luonnehdittu kokeilevaksi, mutta hän on saanut kiitosta siitä, että hänen kohdallaan kokeilevuus ei tarkoita itseensä sulkeutumista. Marjamäki tutkii osittain sattumanvaraiselta ja aforistiselta vaikuttavassa runoudessaan vierauden, vapauden ja läheisyyden teemoja.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa siinä missä kouluavustajan, patenttiasiamiehen tai sukeltajan työt? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Runous ja runoilijana olo ovat mielestäni melko eri asioita. Runous ei nähdäkseni ole kannattavaa millään ansaintalogiikan mittarilla ja siksi se on kiinnostavaa. Runoilja voi sen sijaan tehdä olostaan hyvinkin tuottavan ansiotyön.

Runous ei nähdäkseni ole kovin välttämätöntä ja siksi se on kiinnostavaa. Monet työtehtävät ovat runoilijan työtä välttämättömimpiä. Runous on ylimääräistä, eikä runoilijan työ siksi ole vain yksi tehtävä muiden joukossa. Tosin erittäin monet voiton maksimointiin tähtäävät työtehtävät ovat runoilijan työtä haitallisempia.

Tahtoisin ajatella, että runous ei ansaitse mitään, eikä se tarvitse mitään. Tämä ei tietenkään päde runoilijaan, joka on inhimillisempi kuin teoksensa. Kirjallisuuden aika on yksittäisen ihmisen aikaa hitaampi, ja tätä eroa tulisi kunnioittaa."

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

"Viimeisen puolen vuoden ajan olen opiskellut japania ja opetellut kirjoittamaan uudestaan, musteella ja pensselillä. Kiinalaiseen merkistöön tutustuminen muuttaa jatkuvasti näkemystäni kielestä ja kirjoituksesta, hyvin hitaasti. Muusta en osaa sanoa, vielä."

Black Motor

Black Motor

Black Motor on tamperelaisen jazzin huippukokoonpano, jossa soittavat Sami Sippola (saksofonit), Ville Rauhala (kontra- ja sähköbasso) ja Simo Laihonen (rummut, lyömäsoittimet ja huilut). Black Motor on julkaissut viisi albumia, joista viimeisin on viime vuonna ilmestynyt Never Out Of Fashion - Live In Amsterdam. Black Motor tunnetaan energisenä ja väsymättömänä keikkakoneena, ja se on tehnyt paljon yhteistyötä myös muiden huippumuusikoiden, kuten Jukka Orman kanssa.

Arja Tiainen

Arja Tiainen

Arja Tiainen on pääkaupunkiseudulla asuva runoilija ja kirjailija. Pitkän uransa aikana hän on julkaissut paitsi runoja, myös novelleja, kuunnelmia ja kritiikkejä. Tiaisen 70-luvun hurjan aistilliset ja pelottomasti naisnäkökulmasta kirjoitetut runoteokset, mm. Palava susi ja Vallan Casanovat loivat hänelle kirjallisen perinnön joka kantaa edelleen. Tiainen tunnetaan myös Suomen viime vuosien soitetuimman pop-kappaleen Paratiisin sanoittajana.

Ikuisen kapinallisen viimeisin, Tiaisen elämänsä hauskimmaksi runokokoelmaksi luonnehtima, Tää tojota ei lähe liikkeelle ilmestyi vuonna 2006. Tiainen julkaisee uuden järjestyksessä neljännentoista runoteoksensa tänä vuonna.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa siinä missä kouluavustajan, patenttiasiamiehen tai sukeltajan työt? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Runoilijaksi synnytään - se on katkera kohtalo. On myös onnenpekkoja joilta kaikki sujuu ko rock, tanssi. Rahakasta puolisoo löytyy, tukijoukot. Tekijä hallitsee goodwillit, seurapiiritavat. Eikä maksa heti poksahda? Harvalla säilyy alkuperäinen komeus, kauneus. Lookki. Henkinen kauneus paskaa, kuka piittaa?"

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

"Projekteja piisaa. Nyt tää politiikka painaa päälle. Kohta se loppuu - ellen pääse liikenneministeriksi."

Paleface

Paleface

Palefacella on jo verrattain pitkä ura takanaan rap-musiikin tekijänä. Hän julkaisi Pale Ontologist ensialbuminsa vuonna 2001. Sen jälkeen hän on julkaissut vielä kaksi kriitikoiden ja hip-hop yhteisön arvostamaa englanninkielistä albumia: Quarter Past (2003) ja Studio Tan (2007).

Vasta hänen viime vuonna ilmestynyt ensimmäinen suomenkielinen etnovaikutteita, kuplettia ja räppiä iloisesti sekoittava albuminsa Helsinki-Shangri La, toi hänet koko kansan tietoisuuteen ja yhdeksi tämän hetken suosituimmista suomalaisista musiikkiesiintyjistä. Erityisesti albumin kantaaottavat ja runolliset tekstit iskivät kipeästi ajan hermoon. Helsinki-Shangri La palkittiin 2010 Etno-Emma palkinnolla ja se valittiin myös Soundi -lehden vuoden kotimaiseksi levyksi. Helsinki Shangri-La valittiin myös yhdeksi pohjoismaisen Nordic Music Prize-kilpailun palkintoehdokkaaksi. Paleface palkittiin vuoden 2011 Emma-gaalassa vuoden miessolistina.

Paleface tunnetaan hip-hop kulttuurin ja sen historian tuntijana. Musiikkiuransa ohella hän on toiminut myös suomentajana. Hän on kääntänyt mm. Saul Williamsia ja A.J. Albanya. Hän toimittaa viikoittaista yhteiskuntakriittistä radio-ohjelmaansa Act Like You Know Radio Helsingissä.

Annikikin Runofestivaaleilla Paleface esiintyy soolona ilman taustayhtyettään.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa siinä missä kouluavustajan, patenttiasiamiehen tai sukeltajan työt? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Ehdottomasti koen olevani työläinen, hiphop-työläinen. Pyrin luomaan toisenlaista näkökulmaa, hiphop-kulttuuriin liittyvää amerikkalaista nopean rikastumisen unelmaa vastaan. Olen työläinen siinä missä muutkin."

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

"Kirjoitan koko ajan uusia tekstejä. Uusin projekti on Amnestyn 50-vuotisjuhla-albumi Mitä vapaus on. Siinä on nostettu esiin yksitoista todellista ihmiskohtaloa ihmisoikeusloukkausten kannalta, ja levyllä ovat mukana minun lisäkseni muun muassa Ismo Alanko, Asa, Jukka Gustavson, Herra Ylppö ja Marko Putkonen. Levyn tuotto menee Amnestylle."

Mitä vapaus on -albumia on myynnissä Annikin Runofestivaaleilla.

Janne Kortteinen

Janne Kortteinen

Janne Kortteinen on Helsingissä asuva runoilija, jonka viime vuonna julkaistu Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa on yksi viime vuosien kohutuimmista esikoisteoksista. Teos otettiin vastaan sekä huikealla ylistyksellä että epäuskoisella hämmennyksellä. Kortteisen hartioille on soviteltu jopa suomalaisen kirjallisuuden pelastajan viittaa.

Kirjan kustantajan markkinointitekstin mukaan teos on ”viattomuuden manifesti, jonka muoto vaihtelee laavavyörymäisten näkyjen, ilmestysten, epifanioiden, illuminaatioiden, enteiden, haikujen, saarnan, rukouksen ja sydänäänien välillä.” Kortteinen laittaa itsensä peliin teksteissään, kirjoittamalla usein vahvasti henkilökohtaisesta näkökulmasta. Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa oli viime vuonna ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa siinä missä kouluavustajan, patenttiasiamiehen tai sukeltajan työt? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Kirjallisuus on ikävystyttävin asia koko maailmassa. Heti kirjailijoiden jälkeen. Kirjailijoita ikävystyttävämpiä ovat ainoastaan kirjallisuudentutkijat. Minä en halua tehdä työtä tällä ********* enää.

Luominen ja luominen ovat yhtä. Läsnäolon taide on ainoaa Taidetta ja Taidetaidekin tähtää ainoastaan Läsnäolon absoluutioon, jota kutsutaan myös valaistumiseksi, kundaliini-illuminaatioksi tai uudelleen syntymiseksi Pyhässä Hengessä.

Länsimainen taide ei ole Taidetta ollenkaan, vaan hirveä väärintulkinta tän rodun historiassa. Kafka and Rimbaud is the shit. Welcome to the room of Satan Satan Satan Satan.

Kirjallisuus ei ole Pyhä, vaan Paholaisen keksintö.

Elämä Hänen."

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

"Haluan hylätä "kirjallisuuden" täysin ja antautua Taivaallisen Isän palvelukseen, ryhtyä evankelistaksi/parantajaksi ja mennä auttamaan ihmisiä. Ehkä palata sitten takaisin, kun mä oon löytynyt, avautunut, toteutunut ja Nähnyt"

..:..:..:.. ETTÄ, YLIPÄÄNSÄ ja VAIN ..:..:..:..

..:..:..:.. MINÄ OLEN SE, JOKA OLEN ..:..:..:..

..:..:..:.. VAIKKA MITÄ, NIIN SILTI ..:..:..:..

Enempää ei tarvitse tietää. Riittää.

Ihmesinetti. Enkelimerkki. Paratiisikristalli. Halkyofonia

Näky on .... kaikissa ilmansuunnissa. Kysymykset eivät tule kysymykseenkään. Näin on.

Ei vielä, jo nyt. Sinulle vastataan. A-i-o-n, aion.

Atman on Brahman on Batman. Da'at

!!"#¤%&/()?=)(/&%

 

 

Unelma toteutuu! AVAUDU

Tuija Välipakka

Tuija Välipakka

Tuija Välipakka on tamperelainen runoilija, kirjailija ja sanataideohjaaja joka asuu perheineen Tampereen Messukylässä. Hänen esikoisrunoteoksensa Lasimorsian julkaistiin vuonna 2003. Hänen aistillista runokieltään verrattiin mm. Sapfon runoihin. Välipakka on ammentanut runoihinsa aiheita mm. naiseuden, rakkauden ja seksuaalisuuden teemoista. Hänen toinen kokoelmansa, surrealismia arkisiin huomioihin ja parisuhteen kuvioihin sekoittava, Klovnin pelko ilmestyi viime vuonna.

Runoteostensa lisäksi hän on julkaissut kaksi romaania sekä tietoteoksen narsismista. Prosaistina hän on paneutunut yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten lasten ja nuorten asemaan. Välipakka on kokenut ja ahkera esiintyjä sekä vahva oman runoutensa tulkki.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa siinä missä kouluavustajan, patenttiasiamiehen tai sukeltajan työt? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Luova työ on poisriisumaton osa minuutta, runoilija on runoilija myös nukkuessaan. Vain siellä, missä on tyhjää tilaa, voi syntyä jotakin uutta, siksi iso osa luovaa työtä on oloa hiljaisuudessa, näennäisessä kirjoittamattomuudessa, jossa mielellä, aisteilla ja alitajunnalla on tilaa työskennellä nähdäkseen ja nimetäkseen sen, mikä koko ajan on olemassa"

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

"Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä tehtävistäni on olla mukana rakentamassa ensi kesän huikeaa Runokaupunkia, ohjaan myös nuoria sanataideryhmäläisiä ja kirjoitan kahta hyvin erilaista runokokoelmaa. Muutakin kirjallista on kypsymässä mutta niistä sitten lisää, kun on sen aika."

Teemu Manninen

Teemu Manninen

Konservatiiviseksi anarkistiksi itsensä määrittelevä runoilija, kirjallisuudentutkija ja kriitikko Teemu Manninen on julkaissut tähän mennessä neljä runokokoelmaa. Hänen esikoisteoksena oli vuonna 2004 julkaistu Turistina täällä. Hänen viimeisin kokoelmansa, viime vuonna julkaistu Futurama, voitti vuoden 2011 Tiiliskivi-palkinnon. Palkintoraadin mukaan teos edustaa 'muotopuolista runoutta tulevaisuuden kaoottisesta maailmasta'. Mannisen runoutta onkin luennehdittu kielellä leikitteleväksi ja mosaiikimaiseksi.

Klassista sivistystä ja oppineisuutta ihaileva Manninen on toiminut runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana. Hän on edelleen lehden verkkopäätoimittaja.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa siinä missä kouluavustajan, patenttiasiamiehen tai sukeltajan työt? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"En tiedä miten runoilijaa voisi verrata kouluavustajaan, patenttiasiamieheen tai sukeltajaan, koska mielestäni runoilijuus ei ole ammatti tai työtä, enkä tiedä onko se sitä koskaan ollutkaan. Mielestäni "runoilija" on ennemminkin henkilökohtaisen harrastuksen tai kutsumuksen ansioiden tähden saavutettu arvonimi, jonka tietty yhteisö jollekin yksilölle suo. Aikaisemmin tuo yhteisö oli tunnettu ja yhtenäinen suomalainen kirjallinen eliitti liittoineen, kustantamoineen ja kriitikoineen. Nykyään kun runoudesta ja sen eri suuntauksista on tullut osa moninaisia taiteen alakulttuureja on vaikeampaa sanoa, kuka on runoilija ja kuka ei - ja siksi vielä vaikeampaa verrata runoilijan (tai kirjailijan) ammattia "tavallisiin" töihin.

Runoilijoita on näinä päivinä niin monenlaisia internetin harrastajakirjoittajafoorumien rakkausrunoilijoista runoklubien slam-runoilijoihin ja perinteisiin kirja-alan silpputyöläisiin, hieman samalla tavalla kuin muusikkoja on joka lähtöön garagepunkkareista Idols-pyrkyreihin; luovan työn instituutiot määrittävät sen, millaista luova työ on, ja kirjallisuus samoin kuin musiikki elää murroksen aikaa: tuotannon, jakelun, vastaanoton ja arvottamisen mekanismit ovat mylleryksessä, nuoret ja vanhat sukupolvet ovat kuin eri maailmasta.

Itse pidän itseäni kulttuurialan sekatyöläisenä: runojen kirjoittamisen lisäksi kirjoitan artikkeleita, käännän, esiinnyn, opetan, järjestän tapahtumia, osallistun järjestötoimintaan, teen tieteellistä tutkimusta ja toimitan kirjoja. Kaikki tämä on minulle "runoilijana olemista", mutta en tiedä, tekeekö se minusta runoilijan. Mieluummin olisin vain oma itseni, se joka tekee sitä mitä tekee, koska rakastaa sitä mitä tekee."

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

"Kirjoitin vuonna 2010 kaksi kirjaa ja sain valmiiksi työlään käännöksen. Tänä vuonna haluaisin keskittyä väitöskirjani viimeistelemiseen ja muihin kirjallisiin töihin. Näistä tärkeimpänä mainitsen, että perustimme juuri viidentoista eturivin runoilijan ja kirjallisuusaktivistin kanssa uuden osuuskuntamuotoisen kustantamon, Osuuskunta Poesian, jonka tarkoituksena on paitsi kustantaa uutta ja innostavaa runoutta myös työllistää meitä kirjallisuuden pätkätyöläisiä uusilla tavoilla.

Toinen suuri projekti tänä vuonna on Helsingin Poetiikkakonferenssin järjestäminen. Monivuotisesta tapahtumasta tulee nyt kaksipäiväinen ja ulkomaisten vierailijoiden määrää kasvatetaan aikaisemmista vuosista. Luvassa on myös yleisölle monenlaista uutta tekemistä työpajojen ja pienluentojen muodossa. Lisäksi toimitan opetuskiireiden ohessa kriitikko Maaria Pääjärven kanssa syksyllä julkaistavaa kirjaa suomalaisesta nykyrunoudesta - eli tekemistä riittää!"

Joose Keskitalo

Joose Keskitalo

Joose Keskitalo on yksi arvostetuimmista suomalaisista nuoren polven lauluntekijöistä. Nyrjähtäneen karismaattisen olemuksen omaava Keskitalo on kulkenut uransa alusta asti horjumattomasti omaa polkuaan. Hänen melankolisissa ja synkissäkin sanoituksissaan vilahtelee myös uskonnollista kuvastoa.

Tapio Rautavaaraa yhtenä esikuvanaan pitävä Joose Keskitalo on luonnehtinut musiikkiaan ”kaiken tuotetun musiikin vastakohdaksi”. Keskitalo on julkaissut vuodesta 2004 lähtien viisi arvostettua albumia.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa siinä missä kouluavustajan, patenttiasiamiehen tai sukeltajan työt? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Luova työ on työtä siinä missä muukin työ, siinä mielessä, että töitä pitää tehdä tuloksen eteen. Se eroaa muista töistä siinä, ettei lopputuloksesta voi olla ikinä täysin varma. Onnistuinko vaiko en. Yhteiskunta tarvitsee monia osaajia, mutta runoilijaa se ei välttämättä koe tarvitsevansa."

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

"Käynnissä on ensi vuoden alussa ilmestyvän levyn äänittäminen ja keskeneräisten laulujen hiominen."

Kristiina Wallin

Kristiina Wallin

Kristiina Wallin on tamperelainen runoilija, sanataideopettaja ja taidekirjansitoja. Hänen esikoisrunokokoelma Kengitetyn eläimen jäljet ilmestyi vuonna 2005, ja hänen viimeisimpänsä Jalankantama vuonna 2009. Wallin luo usein runoissaan unenomaisia tunnelmia, käyttäen surrealismin ja proosarunon keinoja. Wallin tunnetaan ahkerana runoesiintyjänä.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa siinä missä kouluavustajan, patenttiasiamiehen tai sukeltajan työt? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Runon kirjoittaminen on olomuoto. Se ei ole työ, joka alkaa ja päättyy. Sitä ei voi rajata tilan tai ajan sisäpuolelle, ei pakottaa. Runolle pitää antautua, silloin sanat tulevat olemisen läpi ja niihin syntyy. Luova työ on työtä, joka keksii omat lainalaisuutensa. Työsopimuksen voi allekirjoittaa talojen välistä karanneella valolla tai mereen valuneella öljyllä. Kun menee töihin, ei tiedä minne. Voi pudota tai kohota, lepattaa. Aika usein pääsee sinne, mitä ei vielä ole ja on kuitenkin."

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

"Juuri nyt minussa syntyy runokokoelma nimeltään Kaikki metrit ja puut. Se ilmestyy tammikuussa 2012. Puiden ja metrien takana kasvaa vähitellen jokin uusi, tuntematon vielä. Sitäkin kirjoitan jo, sekin kirjoittuu minussa. Runon lisäksi kirjoitan draamaa: kuunnelmani Yksikin sana valmistuu näihin aikoihin Pasilassa tekstistä ääniksi ja puheeksi".

Mona Ratalahti

Mona Ratalahti

Mona Ratalahti on tamperelainen koomikko, klovni ja performanssitaiteilija. Annikin Runofestivaaleilla Ratalahti vastaa lasten runo-ohjelmasta esiintyen rouva Pöljänderin hahmossa, sekä esittäen sanoittamiaan lastenlauluja Koistisen porukan säestyksellä. Hänen esityksensä saavat usein aikaiseksi niin lapsi- kuin aikuisyleisössäkin terapeuttista, jopa hysteeristä naurua.

Runotoosa on rouva Pöljänderin runohetki, jossa kerrotaan Merja Salosen ja Mona Ratalahden runoja. Runot ovat uusia ja interaktiivisia leikkirunoja. Rva Pöljänderin taskusta voi myös vetää nokialaisten lasten tekemiä runoja, tai asettua sisään runotoosaan esityksen ajaksi. Monan kotisivut.

2011 Annikin Runofestivaaleilla tutkitaan runouden ja työn suhdetta. Onko runoilijana olo vain vain yksi tehtävä muiden joukossa siinä missä kouluavustajan, patenttiasiamiehen tai sukeltajan työt? Minkälaisia ovat mielestäsi luovan työn erityispiirteet?

"Luovan työntekijänä en useinkaan tunne tekeväni työtä, mutta on muistettava että jos keskittyy olemaan kokopäivätoiminen taiteilija niin liksaa on pyydettävä. Siinä mielessä taiteilijana olo on yksi tehtävä muiden joukossa kun se on hinnoiteltava jotenkin. Onko siinä sitten kilohinta vai mikä on hinnoittelun peruste? Taiteilijan tehtävä on mielestäni tärkeä tehtävä. Jokainen joka on osallistunut ihanaan kultturitapahtumaan muistaa sen pitkään ja miten iloisena ja onnellisena on tapahtumasta kotionsa palannut. Taiteen hienoin tehtävä on voimaannuttaa osallistujansa. Tehtäväni ei tunnu työltä ja usein tehdessäni "työtä" ajantaju kaikkoaa ja siinä samassa kun on aloittanut jo lopettaa. Oiskos kyseessä sitten se Flow?"

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista ja muista projekteistasi?"

"Koistisen porukan sanoitukset kirjoitin kahdessa viikossa (20 kpl). Sovimme Sami Sippolan (Black Motor) kanssa että annetaan lauluille kaksi viikkoa aikaa ja katsotaan mitä tulee. Siinä ajassa tehtailimme sanoitukset ja sävellykset Koistisen porukalle. Kun pyysitte minua Annikin Runofestivaaleille myös Runotoosa-esityksellä, ajattelin että teen sinne myös omia runoja Merja Salosen ja lasten omien runojen rinnalle."

Annikin Runofestivaalin järjestämä lasten runo-ohjelma esitetään festivaalialueen laidalla sijaitsevan Työväenmuseo Werstaan toisen kerroksen Työväentalossa. Klo 11.30 alkaa rouva Pöljänderin runotoosa ja klo 14.30 Mona Ratalahti esittää lastenlauluja Koistisen porukan sästyksellä. Myös Lastenkulttuurikeskus Rulla ja Työväenmuseo Werstas järjestävät runofestivaalin aikana omaa ohjelmaa lapsille. Alle 12-vuotiaat pääsevät runofestivaaleille ilmaiseksi. Muille liput maksavat 3,5 €.

Koistisen porukka

Koistisen porukka jammailee pitkin poikin hennosta otteesta aina rentoon renkutukseen asti. Mona Ratalahden sanoitukset ja Sami Sippolan sävellykset takaavat että luvassa on erikoista höpötystä ja musiikillista ilotulitusta. Koistisen porukka koostuu jazz-trio Black Motorin muusikoista: Sami Sippola (saksofonit), Ville Rauhala (kontra- ja sähköbasso) ja Simo Laihonen (rummut, lyömäsoittimet ja huilut).