2010 Annikin Runofestivaalin esiintyjät

In English - Annikki Poetry Festival
Annikin Runofestivaali 12.6.2010. Miesrunoilijat! Runofestivaalitaiteilija Outi Heiskanen

Outi Heiskanen

Runofestivaalitaitelija Outi Heiskanen

Outi Heiskanen on järjestyksessä toinen runofestivaalitaiteilija. Runofestivaalitaiteilijan perinne aloitettiin viime vuonna, jolloin festivaalin ulkoisesta ilmeestä vastasi sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Tiitu Takalo.

Outi Heiskanen on maamme tunnetuimpia kuvataiteilijoita. Hänet tunnetaan parhaiten pienikokoisista ihmisiä ja taruolentoja kuvaavista grafiikkatöistään. Heiskasen töissä toistuu usein mystinen, sadunomaisiin maailmoihin vievä tunnelma.

Heiskasen näyttely "Grafiikkaa, installaatioita ja pieni veistos" järjestetään 7.-12.6.2010.Annikinkadun taidekioskissa (Annikinkadun ja Salhojankadun kulmassa, noin 50 metriä korttelin pääsisäänkäynnistä). Näyttely on 7.-11.6 avoinna klo 16.00-18.00 ja runofestivaalipäivänä 12.6. klo 11.00-20.00. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Kaikille avoimet avajaiset pidetään 7.6. klo 16.00.

Mitä haluat kertoa tästä 2010 Annikin Runofestivaalin teemakuvaksi valitusta työstäsi?

Kun alan työskennellä, en koskaan tiedä, mitä kuvasta tulee, annan viivan kuljettaa. Tämän työn juuret ovat eräässä käymässäni keskustelussa kokemassani henkilökohtaisessa kriisissä. Tarvitsen aina "kummin" tekemilleni kuville. Kuvassa on kyse epätoivoisesta kiihkosta ja sovinnosta sen kanssa; nuoruuden kiihkon ja intohimon tasoittumisesta.

Hevosilla on minulle suuri symboliarvo, sillä olin paljon niiden kanssa tekemisissä lapsuudessani. Isäni hoiti sodan aikana sotahevosia Lappeenrannassa. Hevoset eivät enää pala samanlaisella liekillä kuin nuoruudessani, mutta se sama intohimo minussa on edelleen. Teoksen nimi on Ikuinen nuoruus.

Miten suhtaudut sukupuolijaotteluun taidemaailmassa?

Kotona äitini oli aina vahva hahmo ja perheessämme vallitsi tasa-arvo. Opiskellessani taideakatemiassa vuosina 1966-1969 naiset olivat taidemaailmassa vielä aika näkymättömissä. Itse asiassa koin urani alussa asemani naistaiteilijana toimivan jopa edukseni. Tilanne nimittäin oli sellainen, että akatemiasta valmistuneilla miehillä oli kovat pätemis- ja suoritustarpeet. Piti saavuttaa paljon mahdollisimman pian. Minulle taas naisena oli helppoa ja rentoa kehittyä rauhassa taiteilijana, ilman turhia paineita.

Naisten tekemiin teoksiin saatettiin suhtautua aikoinaan kyllä hyvinkin alentuvasti. Minunkin yhteisnäyttelyssä mukana olleesta työstäni sanottiin, että "aika hyvä, vaikka naisen tekemä". En ole kuitenkaan kärsinyt sortoa, eikä naisasia ole ollut omin juttuni. Naisnäkökulma tulee töissäni tietysti vahvasti esiin. Niin vain taiteilijatieni sitten meni eteenpäin, tapahtui sellainen lumipalloefekti. En kuitenkaan itse ole mitenkään pyrkinyt esim. nykyiseen asemaani akateemikkona.

Millaisia yhteyksiä näet sanataiteen ja kuvataiteen välillä?

Olin mukana tekemässä 70-luvulla taiteilijaryhmämme lehteä "Record Singers Blues". Mukana oli mm. sittemmin Finlandia-palkinnonkin saanut Hannu Väisänen. Niin että kirjalliselle puolellekin olen joskus vähän poikennut.

Kirjoittajat luovat atmosfäärin ja viestin, aivan niin kuin kuvataiteilijatkin, en näe siinä suurta eroa. Sanataiteista runous on kuitenkin lähimpänä kuvataidetta. Tiede on jumissa taiteeseen nähden. Runous on suurinta tiedettä, koska runoilijat käsittelevät kokonaisuutta - jokainen ihminen on kokonainen maailmankaikkeus. Mutta lopultakin on turhaa erotella kirjallisuutta, musiikkia, kuvataidetta tai runoutta toisistaan. Mitä kirjalliseen makuuni tulee, niin mitä pitkäveteisempi kirjailija sen kiinnostavampaa se on minulle! Suosikkejani ovat mm. James Joyce ja Franz Kafka.

John Giorno

John Giorno

Runoesitysten pioneerilla ja mm. Poetry slam-liikkeen syntyyn vaikuttaneella newyorkilaisella runoilijalegenda John Giornolla (s. 1936) on takanaan lähes viiden vuosikymmenen huikea elämäntyö runoilijana, taitelijana, esiintyjänä ja mielipidevaikuttajana. John Giorno tunnetaan uraa uurtavista runouteen liittyvistä projekteistaan, julkaisuistaan ja taidehankkeistaan, joita hän on toteuttanut vuonna 1965 perustamansa Giorno Poetry Systemsin kautta.

Giornon yhteistyökumppanien lista vuosien varrelta on hengästyttävä. Hän on tehnyt vuosien varrella läheistä yhteistyötä paitsi pitkäaikaisen ystävänsä ja elämänkumppaninsa Andy Warholin kanssa, myös mm. Patti Smithin, Laurie Andersonin, Robert Rauschenbergin, Philip Glassin, Robert Mapplethorpen ja Allen Ginsbergin kanssa. Edellisen kerran hän vieraili Suomessa vuonna 1984 yhteiskiertueellaan William S. Burroughsin kanssa.

60-luvun radikaalissa taideliikehdinnässä Giorno oli näkyvässä roolissa. Hän oli mukana innovoimassa ja toteuttamassa lukemattomia poikkitaiteellisia taideprojekteja. John Giorno tunnetaan esimerkiksi Warholin vuonna 1964 ensi-iltansa saaneen Sleep-elokuvan tähtenä. Yli viisituntinen elokuva kuvaa nukkuvaa Giornoa.

70-luvun alusta lähtien rock-klubeissa keikkaillut John Giorno on yksi modernin esittävän runouden pioneereista, ja hänen vaikutuksensa Poetry Slam-liikkeen syntyyn on vahva. Poetry Slamin perustaja Marc Smith oli oli hänen ihailijansa ja ystävänsä.

Vuodesta 1964 samassa osoitteessa New Yorkin Boveryssa asunut harras tiibetinbuddhalainen Giorno kirjoittaa ja esiintyy edelleen aktiivisesti. Viime vuosina hän on keskittynyt esiintymistensä ohella myös runovideoiden tekemiseen. Hänen videonsa ”Just Say No To Family Values” voitti Zebra-runofilmikilpailun vuonna 2006. Hänen runovideoitaan nähdään Runon Yössä Tampere-talossa 11.6.2010.

John Giornon muistelmateos "You Got to Burn to Shine" ilmestyi vuonna 1993 ja "Subduing Demons in America", hänen valitut runonsa vuosilta 1962-2007, vuonna 2008.

Lue perusteellisempi John Giorno bio (.pdf)

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa?

"Runous on yhtä kuin viisaus, millä tavoin se sitten ilmeneekään. Se on yhtälailla maskuliininen kuin feminiininenkin".

Alla Antonello Farettan ohjaama John Giorno-runovideo "The Death of William Burroughs.

Jaan Kaplinski

Jaan Kaplinski

Jaan Kaplinski on virolaisen kulttuurielämän merkittävimpiä vaikuttajia sekä rakastettu runoilija ja kirjailija. Hän on tämän hetken eniten käännetty virolainen kirjailija, ja häntä pidetään yhtenä eurooppalaisen runouden voimallisimmista äänistä.

Kaplinski on suurelta osin jo vetäytynyt julkisesta elämästä, ja siksi hän onkin meillä varsin harvinainen vieras. Suomennos hänen alunperin englanniksi kirjoitetusta runoteoksestaan ”Olen kevät Tartossa” (Sanasato, suom. Arto Lappi) julkaistaan päivää ennen Annikin Runofestivaalia runokauppa Kattilassa Tampereella.

Millainen miesrunoilija olet? Kuinka paljon se, että olet mies, on mielestäsi vaikuttanut kirjoittamiseesi?

Ppystyisin vastamaan kunnolla, jos olisin välillä myös nainen. Nyt on vaikea sanoa, miten se kohtalokas seikka, että olen syntynyt miehenä, on vaikuttanut tuotantooni. Mutta ilmiselvästi se on tärkeä osa elämästäni ja kirjailijan tekstitkin ovat ilman muuta osa siitä. Miehen ja naisen elämässä on välttämättömiä eroja, mutta myös samankaltaisuuksia. Näin myös tuotannossa. Rakkaudesta olen kirjoittanut miehenä, mutta en tiedä, onko se vaikuttanut myös runoihin, jossa kirjoitan luonnosta, uskonnosta, pohdin filosofisia kysymyksiä. Vaikea olisi sanoa, olenko esseistinä ja kielifilosofina ennen muuta mies. En usko siihen oikein, pikemminkin olen yksinkertaisesti ihminen.

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa? Kuinka ajankohtaista enää on mielestäsi puhua nais- tai miesrunoilijoista?

Minusta, kuten jo kirjoitin, olemme ennen muuta ihmisolentoja. Miehen ja naisen ero tule selvästi ilmi tietyistä kokemuksista kirjoittamalla. En usko miehen pystyvän hyvin kuvamaan synnytyskokemusta, naisen taas olisi vaikea kuvata miehen seksuaalisen halun syntyä ja voimakkuutta, sitä, miten se tuntuu. Kiinnostava olisi silti tutkia nykykielitieteen keinoilla miesten ja naisten kirjoittamia runotekstejä, on hyvin mahdollista, että siinä on tiettyjä eroja. Tiedetäänhän, että miesten ja naisten kielenkäyttö eroaa toisistaan, vaikuttaako se myös runoilijan ilmaisuun? En tiedä, joka tapauksessa tässä on paljon tutkittavaa.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Minusta tuntuu, että runoilijana olen tehnyt tehtäväni ja en kirjoita enää runoja. Ehkä vielä jotain englanniksi tai venäjäksi, mutta epäilen sitäkin. Haluaisin kirjoittaa vielä pieniä tutkielmia kielestä ja kielifilosofiasta. On myös muistettava memento moria ja siinä yhteydessä sitä, että olisi kirjoitettava muistelmakirja. Ja ehkä joitakuita lyhyempiä tarinoita.

Tapani Kinnunen

Tapani Kinnunen

Tapani Kinnunen on suomalaisen katurunouden kummisetä. Hänet tunnetaan usein sukkauhousut päässä esiintyvänä, viinaa ja lihaa säästelemättömän rähjärunouden tulkkina. Hän on myös yksi maamme ahkerimmin esiintyvistä runoilijoista. Kinnunen on tehnyt satoja runokeikkoja paitsi Suomessa, myös Ruotsissa, Englannissa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Venäjällä.

Seitsemän runokokoelmaa julkaissutta Kinnusta pidetään yhtenä 1990-luvun puolivälissä Turussa syntyneen runoliikehdinnän vaikuttajahahmoista. Vuonna 2006 Kinnunen julkaisi Englannissa Hard Core -nimisen yhteiskokoelman brittirunoilija Angela Readmanin kanssa.

Millainen miesrunoilija olet? Kuinka paljon se, että olet mies, on mielestäsi vaikuttanut kirjoittamiseesi?

En kirjoittaessa ainakaan mitenkään tietoisesti ajattele, että nyt tässä kirjoittaa mies. Ehkä aiemmin minulla oli semmoinenkin vaihe, kun tuntui, että kaikki julkaistava nykyrunous on tehty tytöille ja mummuille. Olen ihminen ja sukupuoleltani mies, tästä ei tietenkään ole epäselvyyttä. Kuten ei siitäkään, että myös mies tuntee herkästi ja siihen voi välillä sattua. Itken kuitenkin aika harvoin.

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa? Kuinka ajankohtaista enää on mielestäsi puhua nais- tai miesrunoilijoista?

Hyvä teksti on hyvää tekstiä, oli sen kirjoittanut mies, nainen tai orava. Runoja kuitenkin luetaan jonkin verran kirjoittajan sukupuolen kautta, ehkä asia on enemmänkin vastaanottajan kuin kirjoittajan ongelma. Toisaalta voi olla hyväkin, jos tekstissä kirjoittajan sukupuoli näkyy. Kysymys voi viime kädessä olla persoonallisuudesta.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Julkaisin viime vuonna koko runotuotantoni yhdessä paketissa. Teos on nimeltään "Amerikkalainen parranajo. Runot 1994 - 2009" (Savukeidas) ja tuota teosta kierrän nyt esittelemässä ympäri kyliä tilaisuuksissa. Uusia runoja kirjoitan tietysti myös koko ajan, kehittelen myös proosajuttua.

Jouni Hynynen

Jouni Hynynen

Jouni Hynynen julkaisi viime vuonna esikoisrunokirjansa "Mies katoaa". Hän on Kotiteollisuus-yhtyeen sanoittaja, säveltäjä ja laulaja. Kotiteollisuus on noussut tällä vuosituhannella yhdeksi Suomen suosituimmista rockyhtyeistä. Hynynen tunnetaan myös valtakunnan ykkösäijäilijän roolissa viihtyvänä kolumnistina ja kirjailijana.

Kirjailija Hynysestä tuli, kun Like julkaisi toissavuonna teoksen "Rakkaudella, Hynynen". Kirja koostuu Hynysen eri lehdissä julkaisemista kolumneista. Vuonna 2009 julkaistu "Ukonhauta" kertoo samannimisen albumin synnytysprosessista. Uusin teos on tänä keväänä ilmestynyt, yhdessä Absoluuttinen nollapiste-yhtyeen Tommi Liimatan kanssa kirjoitettu "Rillipää ja läski".

Millainen miesrunoilija olet? Kuinka paljon se, että olet mies, on mielestäsi vaikuttanut kirjoittamiseesi?

Aika paska. Aloittelija, mutta innokas. Häpeilemätön. Se on varmaan ainoa vahvuuteni. Miehuus, tai sen puute oikeastaan, vaikuttaa kirjoittamiseeni paljonkin. Miehen typeryyttä ja hölmöä käytöstä on hienoa kuvata. Minähän kuvaan usein sitä naisen ja naisellisuuden kautta, jolloin tyhmimmät luulevat sitä arvosteluksi naisia kohtaan, vaikka asia on juuri päinvastoin. Ja minä saan hyvät naurut. Väitän tietäväni tasan tarkkaan, miten nainen ajattelee, mutta käyttäydyn ja kirjoitan kuin mies, joka ei sitä muka ymmärrä. Se ärsyttää monia.

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa? Kuinka ajankohtaista enää on mielestäsi puhua nais- tai miesrunoilijoista?

Ei sukupuolella ole mielestäni merkitystä runoudessa. Tai ehkä joskus ennen modernismin tuloa sillä oli. Karkea jako oli silloin se, että naiset kirjoittivat ehkä hieman tunteikkaammin ja ympäristöään huomioiden, kun taas miehet kääriytyivät enemmänkin sisäänsä päin, oman napansa ympärille. Mutta näin ei ole enää. Kai. Tai vitustako minä tiedän, en ole mikään kirjallisuustutkija.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

En mitään. Eiköhän niitä ole puitu jo ihan tarpeeksi.

Jarno Lindemark

Jarno Lindemark

Jarno Lindemark julkaisi viime vuonna esikoiskokoelmansa, yli satasivuisen runoelman "Tuleen heitetty kello". Kokoelmassaan hän uskalsi ottaa käsittelyyn suuriakin teemoja. Teosta pidettiin poikkeuksellisen kypsänä avauksena, ja se sai osakseen ylistäviä arvioita. Helsingissä asuva Lindemark toimii myös kriitikkona.

Millainen miesrunoilija olet? Kuinka paljon se, että olet mies, on mielestäsi vaikuttanut kirjoittamiseesi?

Kirjoittaminen lienee yhtä konstikasta sekä naiselle että miehelle.

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa? Kuinka ajankohtaista enää on mielestäsi puhua nais- tai miesrunoilijoista?

Kaipa jokainen runoilija on hengeltään sukupuoleton, tai ainakin aika vapaa. Rajat asettaa mielikuvitus. Ja kunnianhimo, joka onkin melkoinen kiusankappale.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Roskaa kaikki! Ostan auton ja ajan Japaniin. Ryhdyn paikallisen aluehallintoviraston johtajaksi ja elän onnellisesti ympärilläni kymmenen kuvankaunista geishaa, jotka leyhyttelevät silkkiviuhkojaan surumielisesti gagaku-musiikin tahdissa. Kevät hehkuu ikkunoissa, kirsikankukat nuolaisevat oranssia taivasta ja aurinko tanssii hassun itämaisen tanssin. Ja runous on pelkkä kalpea aave, joka harhailee hylättynä vuorilla etsien uutta uhriaan. Elän onnellisena ja lihavana kaiken sen keskellä, mistä akateemiset tylsät kirjailijat vain uneksivat viikset pölystä hehkuen, hilseen ropistessa kuorsaavaan mustepulloon!!

Poetrio / Ilpo Tiihonen

Ilpo Tiihonen

Ilpo Tiihonen: runot
Merja Ikkelä: haitari ja piano
Sara Puljula: kontrabasso, kalimba ja log drum

Elämäntyöstään runsain mitoin palkitulta mestarirunoilijalta julkaistiin viime vuonna jo kahdeskymmenes runokokoelma "Jumalan sumu". Viime aikoina Tiihonen on työskennellyt Poetrion kanssa, jonka kanssa hän julkaisi tänä keväänä cd:n "Lue minulle". Tiihonen on julkaissut keskeislyriikansa lisäksi myös lastenrunoutta, näytelmiä, tv-näytelmiä ja kuunnelmia. Hän on myös toiminut kääntäjänä.

Mies, lue ääneen / lue omalla äänelläsi
niin että menneen päivän paineet laukeaa
lue hänelle vuoteessa / niin että kieli keveästi nuolaisee
ja lauseissa / puristus hellittää ja riidat avautuu, raukeaa

(Kokoelmasta "Largo", Wsoy 2004)

Millainen miesrunoilija olet? Kuinka paljon se, että olet mies, on mielestäsi vaikuttanut kirjoittamiseesi?

Jotkut äijät, jotka vielä pitävät runoutta ämmien puuhana, eivät ole tainneet huomata sellaisia jurrikoita kuin Turtiainen, Viita ja Salama. Minulla ei ole mitään erityistä miesnäkökulmaa kirjoittamiseen. Kyse on ihmisen asemasta ja asennosta maailmassa, ja tämä sisältää kaikki mahdolliset sukupuolet. Toisaalta olen lastenrunoissa tietoisestikin kirjoittanut niin, että myös pojanklopit kiinnostuisivat. Joskus kuulen että tämä asenteellisuus on toiminut.

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa? Kuinka ajankohtaista enää on mielestäsi puhua nais- tai miesrunoilijoista?

Runoilija on runoilija on runoilija.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Viime aikojen iloisin leikki on ollut Poetrio. Tarkoittaa sitä, että luen omiani, Merja Ikkelä soittaa haitaria ja pianoa, Sara Puljula kontrabassoa, kalimbaa ja log drumia. Musiikki on tätä varten sävellettyä. Levytimme keväällä (Lue minulle, cd, WSOY) ja keikkailemme vastaisuudessa.

Juha Kulmala

Juha Kulmala

Juha Kulmala (s.1962) on turkulainen kolme ylistettyä kokoelmaa julkaissut runoilija. Hänen viimeisin julkaisunsa on viime syksynä julkaistu "Emme ole Dodo". Herrasmiesanarkistiksikin luonnehdittu Kulmala tuulettaa runoissaan usein aikamme ilmiöitä ja konsensus-hakuisuutta. "Kulmalan kaltaista verbaalista vyöryttäjää ei ole muutamaan aikaan syntynyt." kirjoitti kriitikko hänen esikoisteoksestaan. Kulmala on myös suomentanut venäläisanarkisti Pjotr Kropotkinin tekstejä.

Millainen miesrunoilija olet? Kuinka paljon se, että olet mies, on mielestäsi vaikuttanut kirjoittamiseesi?

En ole ainakaan harkitusti kirjoittanut mistään miesnäkökulmasta; yleensäkin koetan olla kirjoittamatta itsestäni ja sen sijaan siitä, mitä havaitsen ympärilläni. Runojeni minä-subjekti lienee kuitenkin luontevinta mieltää mieheksi, ja varmasti aiheiden valintaan ja kuvakulmiini vaikuttaa se, että olen elänyt miehenä tässä maailmassa, mutta se on vain yksi tekijä kirjoittajan persoonassa ja tyylissä. Olen runoissani kuvannut ja käsitellyt paljon yhteiskunnan vallankäyttöä ja siihen liittyviä, perinteisesti ”miehisiksi” ja patriarkaalisiksi luokiteltuja ilmiöitä, joten maailman sukupuolittuneisuus kyllä näkyy runoissani, ja se näkyy niissä rumana. En ylistä johtajuutta enkä miehistä kunniaa, en ihaile tätä miesten luomaa kulutusyhteiskuntaa lujittavia perinteisiä arvoja ja tapoja, vaan kammoan niitä.

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa? Kuinka ajankohtaista enää on mielestäsi puhua nais- tai miesrunoilijoista?

”Medioiksi” kutsutun viihdeteollisuuden tyrkyttämä miehen roolihan on viime vuosina ollut mitä typerimmin käyttäytyvä, ympäristölleen ja itselleen vaarallinen, 15-vuotiaan tasolle jämähtänyt, säälittävästi huomiota hakeva vastuuton pelle, joten sen kanssa runoudella ja runoilijoilla ei ole kai mitään tekemistä… tai jos on, niin kyllähän näitä ominaisuuksia löytyy monelta naispuoliseltakin lyyrikolta. Jos runoja ja runoutta ylipäänsä pitää jaotella, niin soisin niitä jaoteltavan niiden omien ominaisuuksiensa perusteella, ei kirjoittajien sukupuolen mukaan.

Nykyhetken suomalainen todellisuus ei ole yleisesti niin sukupuolijaon lävistämä, että voisi kirjoittaa montakaan runoa vain ja nimenomaan miehiä tai naisia koskettavista asioista; jakolinjat menevät enemmänkin muiden ominaisuuksien, kuten koulutuksen, iän, asuinpaikan tai vuosiansioiden mukaan. Siksi olisi oleellisempaa lähestyä runoutta, samoin kuin runoudessa itsessään runojen aiheita historiallisista, poliittis-taloudellisista tai psykologisista näkökulmista. Jos jonkin asian ajatellaan liittyvän vain sukupuoleen, niin sille ei sitten ole oikeastaan mitään tehtävissä, vaan kyse on luonnonlaista tai jumalan tahdosta. Kärkkäinkään sanominen ei siinä tapauksessa johda mihinkään, korkeintaan epä-älylliseen agressioon, ivaan ja toisiin hedelmättömiin provokaatioihin.

Runojen tyylissä, kielen rakenteellisissa ja esteettisissä ratkaisuissa voidaan tietysti nähdä symbolistisesti tai maagisesti (historiattomasti) määriteltynä ”feminiinisiä” tai ”maskuliinisia” elementtejä ja ominaisuuksia. Oma runouteni lienee tässä mielessä selvästi ”maskuliinista”, ja myönnän pitäväni sellaisen kirjoittamisesta. Mielikuvitus, myös tekstiksi pantuna, on kuitenkin aina pohjimmiltaan kaikista jaotteluista ja vastakkainasetteluista vapaa.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Viime syksynä ilmestyivät kolmas runokokoelmani ”Emme ole dodo” sekä anarkismin klassikon Pjotr Kropotkinin teksteistä toimittamani ja suomentamani ”Kapinahenki - kirjoituksia anarkismista”. Nyt kirjoitan uusia runoja seuraavaa kokoelmaa varten.

Joose Keskitalo

Joose Keskitalo

Joose Keskitalo on yksi arvostetuimmista suomalaisista nuoren polven lauluntekijöistä. Nyrjähtäneen karismaattisen olemuksen omaava Keskitalo on kulkenut uransa alusta asti horjumattomasti omaa polkuaan. Hänen melankolisissa ja synkissäkin sanoituksissaan vilahtelee myös uskonnollista kuvastoa.

Tapio Rautavaaraa yhtenä esikuvanaan pitävä Joose Keskitalo on luonnehtinut musiikkiaan ”kaiken tuotetun musiikin vastakohdaksi”. Keskitalo on julkaissut vuodesta 2004 lähtien neljä arvostettua albumia.

Millainen miesrunoilija olet? Kuinka paljon se, että olet mies, on mielestäsi vaikuttanut kirjoittamiseesi?

Tiedän olevani mies. Minusta on turhaa yrittää kieltää sitä ja sen vaikutusta kaikkeen, siihen mitä teen.

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa/sanoittajaa? Kuinka ajankohtaista enää on mielestäsi puhua nais- tai miestaiteilijoista?

En tiedä ajankohtaisuudesta, mutta ainakin se on totta.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen projekteistasi?

Tällä hetkellä minä yritän kirjoittaa lyhyitä kertomuksia laulun muotoon.

Leevi Lehto

Leevi Lehto

Vuonna 1967 esikoiskirjansa julkaissut Lehto on pitkän linjan runoilija, kirjailija, suomentaja ja kirjallinen vaikuttaja. Hänet tunnetaan myös suomalaisen digitaalisen runouden ja äänirunouden pioneerina. Tilausperiaatteella toimivan Ntamo-kustantamonsa myötä Lehdosta tullut myös yksi kustannustoiminnan uudistajista. Leevi Lehdon tuotantoa on käännetty useille kielille.

Millainen miesrunoilija olet? Kuinka paljon se, että olet mies, on mielestäsi vaikuttanut kirjoittamiseesi?

En ole koskaan pitänyt itseäni ohjelmallisesti miesrunoilijana. Sen sijaan luulen tunteneeni vahvasti, että olen mies, joka kirjoittaa runoja. Ja kun runoudessa minulle on paljolti kysymys siitä, että kohtaa jonkun toisen (sisällään tai ulkopuolellaan) olevan äänen, niin tämä on minulle usein ollut nimenomaan naisen ääni. Se on voinut ilmetä lyyrisyytenä, jota teksteihini usein on tullut vastoin tahtoanikin – mutta myös, kun uudemmassa tuotannossani olen kokeillut tietoisen tekijyyden purkamista, koen näin syntyneet tekstit usein naisen kirjoittamiksi. Toisaalta, kun olen ryhtynyt esittämään tekstejäni, tämä esittäjä minussa on – jälleen myös vastoin tahtoani – usein sovinnaisella tavalla miehisen karhea. Se, että olen mies, on siis vaikuttanut runoilijuuteeni, mutta enemmän epävarmuuden kuin varmuuden näkökulmasta.

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa? Kuinka ajankohtaista enää on mielestäsi puhua nais- tai miestaiteilijoista?

Sanoisin, että sukupuoli voi, mutta sen ei tarvitse määrittää runoilijaa. Vastaavasti minulla ei ole mitään sitä vastaan, että on myös korostetusti nais- tai miesrunoilijoina esiintyviä, mutta kaikkien runoilijoiden karsinointia miehiksi tai naisiksi karsastaisin.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen projekteistasi?

Olen saattamassa päätöksen James Joycen Ulysses-romaanin uuden suomennoksen viimeistelyä. Tavoitteenani on vielä tämän kevään aikana julkaista pitkään valmistelemani John Keatsin runojen ja kirjeiden suomennusvalikoima (Keats muuten on runoilija, jota aikanaan arvosteltiin naismaiseksi, mutta jossa feministit viime aikoina ovat nähneet machon piirteitä). Voi olla, että vuoden lopulla vielä julkaisen myös uutta omaa runoa ja/tai proosaa. Viime aikoina olen – runojen esittämisen myötä – yhä enemmän kiinnostunut kielen ja musiikin suhteista. Olen aina pitänyt itseäni epämusikaalisena, mutta runoissani on usein nähty ”kielellistä musikaalisuutta”. Voisi ehkä sanoa, että haluan kokeilla kielen musiikin ja musiikin kielen yhdistämistä tai törmäyttämistä...

Juhani Ahvenjärvi

Juhani Ahvenjärvi

Juhani Ahvenjärveä pidetään yhtenä suomalaisen runouden omaperäisimmistä äänistä. Hän on julkaissut vuodesta 1992 lähtien harvakseltaan viisi omaa runoteosta, joista viimeisin "Liituvarjo" ilmestyi tänä keväänä.

Tamperella asuva Ahvenjärvi on hyvin kotiseuturakas, ja se on myös näkynyt hänen teoksissaan. Omat runonsa ovat saaneet useat tamperelaiset kaupunginosat, niin kuin myös monet Tampereen lähikunnista. Ahvenjärvi on kirjoitustyyliltään säästeliään minimalistinen, ja hän osaa poikkeuksellisen hyvin nähdä universaalia paikallisessa. Arjen absurdismi toimii hänelle suurena inspiraationlähteenä.

Millainen miesrunoilija olet? Kuinka paljon se, että olet mies, on mielestäsi vaikuttanut kirjoittamiseesi?

Miesrunoilijana olen herkkä mutta suoraviivainen.

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa? Kuinka ajankohtaista enää on mielestäsi puhua nais- tai miesrunoilijoista?

Se ei ole relavanttia ollenkaan, sillä ei ole minkäänlaista todellista väliä. Mehän synnymme tänne neutraaleina. Yksi runouden tehtävistä onkin juuri hälventää kaikenlaisia keinotekoisia rajoja.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Kirjoitan parhaillaan taas uutta runoa. Juttu on vähän niin kuin käymistilassa, saas nähdä, käykö sima kiljuksi asti. Tähän mennessä olen julkaissut kuusi teosta. Luvut kun ovat minulle tärkeitä, niin ajattelen että ne kuusi ovat olleet vähän niin kuin harjoituskappaleita - sitä seitsemättä varten.

Eino Santanen

eino Santanen

Eino Santasta pidetään yhtenä ikäpolvensa omaleimaisimmista suomalaisista lyyrikoista. Hänen edellinen vuonna 2006 ilmestynyt kokoelmansa "Merihevonen kääntää kylkeään" keräsi ylistäviä arvioita. Santasen proosarunoutta on kiitetty rohkeista runokuvista. Eino Santasen kolmas runokokoelma "Punainen seinä" ilmestyy ensi elokuussa.

Runojensa lisäksi Eino Santanen on toimittanut uutta suomalaista runoutta esitteleviä antologioita sekä toiminut kirjallisuuslehti Nuoren Voiman päätoimittajana. Santanen on toiminut Nuoren Voiman Liiton puheenjohtajana vuodesta 2008 lähtien.

Millainen miesrunoilija olet? Kuinka paljon se, että olet mies, on mielestäsi vaikuttanut kirjoittamiseesi?

En käsittääkseni ole kummoinenkaan miesrunoilija. Harrastan miesrunoutta mieluummin yksityisesti.

Kuinka paljon sukupuoli mielestäsi määrittää runoilijaa? Kuinka ajankohtaista enää on mielestäsi puhua nais- tai miesrunoilijoista?

Sukupuoli voi määrittää runoilijaa ja hänen runojaan samaan tapaan kuin mikä muu tahansa. Se että puhutaan nais- tai miesrunoilijoista voi tietty olla myös kiinnostavaa. Ainakin se on muutosta siihen että joskus aiemmin miesrunoilijoista on puhuttu runoilijoina ja naisrunoilijoista naisrunoilijoina.

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista tai muista projekteistasi?

Julkaisen elokuussa kolmannen runokokoelmani Punainen seinä. Kesällä ajattelin istua ja palaa.

Eino Leinon Onnenpyörä

Eino Leinon onnenpyörä

Yli kymmenen vuoden ajan eri puolilla Suomea kiertäneet taiteilijat Erkki ja Henry Räsänen esiintyvät Eino Leinon Onnenpyörä esityksessään suuren ja värikkään onnenpyörän kanssa. Runoilijamestari Eino Leinoa edustava onnenpyörä määrää jännittävällä tavalla esityksen kulun.

Leino-esityksessä luvassa voi olla sävellettyjä Leinon tekstejä tai runonlausuntaa, mutta yhtälailla näyttämön voivat täyttää Leinon pakinat, näytelmät, henkilöhistoria, kiertuetoiminta tai yleisön henkilökohtainen suhde Leinon runouteen. Kansallisrunoilijastamme myös saatetaan kertoa jotain sellaista, mitä emme ole hänestä tottuneet kuulemaan... Esitys kulkee eteenpäin välillä rennosti rupatellen ja välillä tiiviisti runouden äärelle syventyen.

Millainen miesrunoilija Eino Leino oli? Miten miehenä olemisen teema näkyy hänen runoissaan?

Yksi keskeisesti esillle nouseva teema on "individualistinen mies", sankaruus sekä hyvässä että pahassa.

Mitä Eino Leinon Onnenpyörä-esitys pitää sisällään?

Taiteilijat Erkki Räsänen ja Henry Räsänen koettavat runoilijamestari Eino Leinoa edustavan Onnenpyörän avulla saada selville kansallisrunoilijan viestin festivaalivieraille.

Millaiset miehet ovat Eino Leinon Onnenpyörä-esityksen takana?

Erkki Räsänen ja Henry Räsänen ovat tehneet päätyökseen kiertue-esityksiä kaikkialla Suomessa vuodesta 1997 lähtien. Räsäset ovat esittäneet mm. Eino Leinon ja Aleksis Kiven tuotantoon sekä iltama- ja kuplettiperinteeseen perustuvia esityksiä. Heillä on pitkä yhteistyö ohjaaja, näytelmäkirjailija Juhani Joensuun kanssa, joka on ohjannut Onnenpyörä-esityksen.