Pentti Saaritsa (s. 1941) on helsinkiläinen runoilija ja suomentaja. Hän jättäytyi sanomalehtimiehen uraltaan vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1967; hän itse toteaa tästä että " sen jälkeen olen ollut vapaa näkemään nälkää". Tämän jälkeen Saaritsa on tehnyt hengästyttävän tuotteliaan uran niin runoilijana kuin kääntäjänäkin.
Aulikki Oksasen ohella Saaritsa on merkittävin 70-luvun poliittisen laululiikkeen sanoittajista. Suomen äänitearkiston tilastojen mukaan vuosien saatossa on levytetty kaikkiaan 190 hänen sanoittamaansa laulua. Monet näistä ovat Kaj Chydeniuksen säveltämiä. Tunnetuimpia lauluista ovat Rauha, ystävyys, solidaarisuus (käännös), Lautasellinen Guatemalan verta sekä Laulu Spartakuksesta.
Tähän mennessä kosmopoliittinen ja vuosittain ulkomailla pitkiä aikoja työskentelevä Pentti Saaritsa on julkaissut 21 runokokoelmaa. Pohjakosketus, hänen valikoidut runonsa 30 vuoden ajalta julkaistiin vuonna 1998. Saaritsa on tehnyt valtaisan elämäntyön myös kääntäjänä (yli 60 pitkää käännöstä), erityisalueenaan latinalaisamerikkalainen kirjallisuus. Hän on kääntänyt mm. Pablo Nerudan, Fernando Pessoan ja Gabriel García Márquezin tuotantoa.
Miten haluaisit että sinut esitellään, kun olet astumassa 2009 Annikin Runofestivaalin esiintymislavalle? Mitkä kirjailijatiellesi oleelliset asiat haluaisit sinusta mainittavan?
Aloitin kirjallisen työn julkaisemalla antologian Pablo Nerudan runoja mielestäni osuvalla nimellä Runoja, Kust. Oy Tammesta vuonna 1964. Ensimmäinen oma runokokoelmani ilmestyi 1965 Kust. Oy Kirjayhtymästä, ikään kuin vuotta aikaisemmin debytoineen tamperelaisen Kari Aronpuron vanavedessä. Sen jälkeen olen henkeni pitimiksi suomentanut runoutta ja proosaa n. yhdeksästä kielestä, pääasiassa espanjasta ja ruotsista. Omia kokoelmia on rapiat parikymmentä.
Siis lähinnä pitkän linjan puurtaja. Yhden teatterinäytelmän
ja kaksi oopperalibrettoa olen kirjoittanut; laulurunoutta olen kirjoittanut ja
suomentanut Teoston kortiston mukaan yhteensä 700 - 800 kappaletta eri säveltäjille.
Mikä on mielestäsi radikaaleinta, mitä olet tehnyt runoilijana/kirjailijana?
En pysty arvioimaan, mitkä runoni tai muut työni olisivat erityisen juuriin meneviä eli radikaaleja. Oman kohtaloni kannalta syvältä ruoppaavaa oli se että jätin akateemiset opinnot ja jäin alalle, äitivainajani varoituksista huolimatta.
Äiti oli oikeassa: ei tällä alalla rikastu; mutta ei se ehkä ole niin tärkeää kun muuten pitää hommastaan.
Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista projekteistasi?
Sain kevättalvella valmiiksi 23. runokokoelmani Tatuointeja ja lävistyksiä, ja melkein samaan aikaan suomennokseni Shakespearen näytelmästä Titus Andronicus, molemmat WSOY:lle.
Jonkinlainen "rengas sulkeutuu"-tuntuma syntyy siitä, että
tällä haavaa teen laajaa (n. 300-sivuista) antologiaa Pablo Nerudan
viimeisten vuosien lähes kokonaan julkaisemattomasta tuotannosta, eräänlaista
1900-luvun lapsen lyyris-maailmankatsomuksellista tilitystä, johon liitän
mukaan hänen vuonna 1971 Tukholmassa pitämänsä puheen Nobel-palkinnon
jakotilaisuudessa.
Mutta ei se rengas siihen sulkeudu, jos henki pihisee: uusia töitä olisi
tiedossa, mutta niistä tuonnempana.