Annikin Runofestivaali 6.6.09. RADIKAALIT!


Aulikki Oksanen | Hannu Salama | Pentti Saaritsa | Saila Susiluoto | Claes Andersson | Satu Hassi | Ville Hytönen | Pekka Kejonen | Heli Slunga | Jarkko Tontti | Asa & Jätkät | Ihoteollisuus | Tiitu Takalo | Videosalonki | Galleria | Historia | Lasten runotyöpaja | Media | Kiitokset | Linkit| Yhteystiedot | Etusivu

Pekka Kejonen

Pekka Kejonen (s. 1941) on nykyisin Vilppulassa asuva runoilija ja kirjailija. Edelleen vahvassa luomisvireessä oleva ikiradikaali ehti nuoruudessaan toimia jonkin aikaa myös ammattimaisena jazz-rumpalina. Kejonen tunnetaankin ensimmäisen suomalaisen jazz-aiheisen romaanin (Jamit, 1963) tekijänä. Kirjailijana itseoppinut, vain kolme luokkaa kansakoulua käynyt, Kejonen toimi suomalaisen underground-liikkeen kummisetänä. Hän toi beat-kirjallisuuden vaikutteet eläväksi osaksi suomenkielistä kirjallisuutta.

Kejonen tunnettiin 60- ja 70-luvuilla - ajanjaksoonkin nähden - railakasta taiteilijaelämää viettäneenä kirjailijana, ja monet pitävät hänen hengissä säilymistään, ja edelleenkin jatkuvaa luomisvoimaansa pienoisena ihmeenä. Vuonna 1979 Kejonen jätti alkoholin ja muutti Lappiin. Tätä elämänvaihettaan hän kuvaa vuonna 1994 ilmestyneiden muistelmiensa ensimmäisessä osassa Jatsia ja jalokalaa. Perhokalastus onkin kirjallisuuden ja jazz-musiikin ohella yksi Kejosen intohimoista. Viime vuosina kirjallisuuspiirejä välttelevä ja kritisoiva Kejonen, onkin ollut omien teostensa lisäksi kirjallisesti aktiivinen vain Urheilukalastus-lehden kolumnistina.

Kejosen ensimmäinen runokokoelma oli vuonna 1965 julkaistu Käyttögrafiikkaa, ja hänen viimeisimpänsä on viime vuonna julkaistu Mastodontin muistijäljet. Kejosen lyriikka on usein muodoltaan kiteyttävän tiivistä ja aforisminomaista.

Miten haluaisit että sinut esitellään, kun olet astumassa 2009 Annikin Runofestivaalin esiintymislavalle? Mitkä kirjailijatiellesi oleelliset asiat haluaisit sinusta mainittavan?

Ammattikirjailija vuodesta -63 lähtien. Suomen ensimmäisen jazz-musiikkia käsittelevän "romaanin" tekijä. Pienimuotoisen proosan taitaja keskellä trilogia-pönötystä. Valtion taidepalkinto 1967; kirjasta Uskomattomat. Hedelmällinen hiljaisuus, ensi vuodesta 1967-1972 ja seuraava 1972-1980. Kirjoittaa sekä runoa että proosaa.

Viime vuodet keskittynyt runouteen, eritoten minimalistiseen läheten aforismia. Ei kuitenkaan halua "naulata" runojaan kiinni; ei ainakaan yhteen ainoaan "oikeaan" merkitykseen. Vaikuttajiani: suomenkielen opettaja Jorma Korpela, nuoruuden ystävä Olavi Siippainen ja ateljeekriitikko Tuomas Anhava.

Mikä on mielestäsi radikaaleinta, mitä olet tehnyt runoilijana/kirjailijana?

Pysynyt hengissä tässä tasapäiden tasavallassa, eikä kuollut esim. vitutukseen. Murtanut hyväksyttyjä muotoja niin kirjallisuudessa kuin elämäntavoissakin.

Raitistunut; elänyt liki kaksikymmentä vuotta vieraassa maassa (Saamenmaa) ja tajunnut, että Helsinki (siitä huolimatta että se on maan ainoa "kaupunki") on vain kylä Euroopan reunamilla. Kasvanut sisäänpäin!

Mitä haluaisit kertoa viime aikojen kirjallisista projekteistasi?

Muoto kutistuu, sanottava laajenee: valmisteilla aforismikooste Kädettömän taputukset jonka avausluku "lauseenvastikkeita" kertonee jotakin. Ja jos Herrat suo, julkaisen muistelmieni neljännen osan.

Lisää tietoa Pekka Kejosesta linkit-sivulta

Sivun alkuun