kuva: Elina Mikola
Kirsi Kunnas (s. 1924) on rakastettu tamperelainen runoilija, lastenkirjailija ja suomentaja. Hänen runsas tuotantonsa käsittää mm. runoja, satukirjoja, draamakirjallisuutta ja käännöksiä. Kunnas on palkittu useita kertoja elämäntyöstään. Hänelle on myönnetty mm. Valtion kirjallisuuspalkinto neljästi ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto viisi kertaa. Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi hänet nimitettiin vuonna 2000.
Suuren yleisön keskuudessa Kunnas tunnetaan parhaiten lastenrunoudestaan. Hän kuitenkin aloitti runoilijan taipaleensa (esikoisteos Villiomenapuu, 1947) osana viisikymmentäluvun kirjallisuuden modernistista liikettä. Modernistit halusivat vapauttaa suomalaisen runokielen sodan peruja olevasta jäykästä ja loppusointujen pakkopaitaan puetusta ilmeestä.
Myös lastenkirjailijana (ensimmäinen oma lastenkirja Tiitiäisen satupuu, 1956) Kunnas oli kapinallinen. Hän vaihtoi lastenlyriikassa vallalla olleen opettavaisen ja sovinnaisen tyylin lasten älykkyyttä ja oivalluskykyä kunnioittavaan sanalliseen ilotulitukseen. Kunnaksen kootut runot Puut kantavat valoa, runot 1947–1986 ilmestyi vuonna 1999, ja hänen viimeisin uusia runoja sisältävä lastenlyriikkateoksensa Tiitiäisen tuluskukkaro ilmestyi vuonna 2000. Kunnas tunnetaan Tampereella myös vanhojen rakennusten puolustajana, hänellä oli suuri rooli mm. Kauppahallin virastotalon suojelukamppailussa 1980-luvun puolivälissä.
Miten haluaisit että sinut esitellään, kun olet nousemassa 2008 Annikin Runofestivaalin esiintymislavalle?
Runoilija vaan, niin kuin muutkin.
Jos kirjoittaisit runon Annikin puutalokorttelin satavuotisjuhlien kunniaksi, niin mitkä olisivat sen ensimmäiset sanat?
Alussa oli, en, sano kuten Raamatussa,
enkä alussa oli kuten Väinö Linna,
lopussa on, sen voisin sanoa, kun ei sitä kukaan tiedä,
se on arvoitus.
Kertoisitko viime aikojen kirjallisista projekteistasi?
Ei voi kertoa, kun ei ole mitään. Tapaan kyllä ihmisiä kirjallisissa merkeissä kun esitän runojani, sitä siis.