kuva: Jussi Vierimaa
Anja Erämaja julkaisi ensimmäisen kokoelmansa, proosarunoa sisältävän "Laulajan paperit" viime vuonna. Erittäin hyvin vastaanotettu kokoelma toi hänelle Runeberg-palkintoehdokkuuden. Myös laulajana toimiva Erämaja tunnetaan erittäin vahvana oman runoutensa tulkitsijana.
Millainen oli ensimmäinen kirjoittamasi runo?
Muistan nastalla kiinnitetyn ruutupaperin makuuhuoneen seinällä. Paperipalaan oli hakattu runo "AIKA" kirjoituskoneen punaisella musteella. Muistan runon kapean hahmon ja toteamukset: aika on leveä, aika on laiha. En muuta.
Tapetista muistan vihertävät koukerot ja lyijykynäsöhrön sängyn vieressä. Runoa ei enää ole, eikä sitä seinää. Talo on, mutta siellä asuu vieraita ihmisiä. Muutin Merimaskusta, Turun saaristosta Helsinkiin. Nykyään asun Arabianrannassa. Olen myös sisämaan ystävä, sekäettäihmisiä. Painiskelen olla-verbin kanssa, sitä on helposti liikaa.
Entä millainen on viimeisin runosi?
Tänään katsoin televisiota ja kirjoitin:
"Olen melko rauhallinen ottaen huomioon, että asteroidit ovat juoppoja metsästäjiä, jotka osuvat paremmin hirveen kuin jänikseen. Melko rauhallinen, meri kiehuu, haihtuu minuutissa pois. Jää vain suolaa. Minuutissa ei hyvästellä rakkaita, ei tehdä tiliä, ei selviä kenen jumalalta meni hermot. Olen melko rauhallinen,istun keinutuolissa ja virkkaan, mietin elämää syvällä kivessä, kilometrien syvyydessä. Railoihin, rakoihin pudonnutta elämää, mikrobia joka odottaa suotuisia olosuhteita."
En tiedä, ehkä siitä tulee runo.
Lisätietoa Erämajasta Linkit-sivulta