Kai Nieminen

Miten haluaisit itsesi esiteltävän?

"Kai Nieminen, kirjailija ja suomentaja."

Mitä vanha puutalomiljöö (niin kuin Runofestivaalin tapahtumapaikkana toimiva Annikin puukortteli) tuo mieleesi?

" Vanha puutalomiljöö tuo ensimmäiseksi mieleeni Vaasassa isovanhempieni luona viettämäni lapsuuden kesät: he asuivat puutalon ensimmäisessä kerroksessa Vaasan lääninvankilaa vastapäätä."

Millaisia projekteja sinulla on ollut työn alla viime aikoina?

"Meneillä on tällä hetkellä pitkä suomennostyö japanista."

Kai Niemisen haastattelu Annikin Runofestivaalin yhteistyössä Sampolan kirjaston kanssa järjestämässä tilaisuudessa Sampolassa 3.6.2005. Haastattelijana toimi Juha Siro.

Kääntäjä-runoilija Kai Nieminen ei käännä ja runoile yhtäaikaisesti, sillä molemmat edellyttävät kokonaisvaltaista keskittymistä. "Ne ovat töitä, joita en tee limittäin." Käännöstehtävät aiheuttavatkin pitkiä taukoja hänen runoteostensa ilmestymiseen. 1980-luvun jälkeen Kai Nieminen ei ole oman määrittelynsä mukaan kirjoittanut runokokoelmia, vaan runokokonaisuuksia.

"Prosessi ei etene siten, että runoja kertyisi pikku hiljaa tarpeellinen määrä julkaistavaksi kokoelmana, vaan runoteoksen kirjoittaminen on kokonaisuuden hahmottamista. Usein käy jopa niin, että kun kokonaisuus alkaa syntyä ovat alkuperäiset ponnahduslautarunot, inspiraatiorunot, tehneet itsensä tarpeettomiksi ja jäävät lopulta pois julkaistavasta teoksesta." Runojen kirjoittaminen onkin Niemisen mukaan kiireetöntä keskittymistä arkiseen työskentelyyn: "Kun vain aloittaa ja jatkaa kirjoittamista, se johtaa lopulta toivottuun mentaliteettiin."

Juha Siro korosti Kai Niemisen runouden monipuolisuutta. Hänen runonsa ottavat lukijan lähelle ja jutustelevat suoraan lukijalle. Kolmessa viimeksi julkaistussa runoteoksessaan Nieminen on Siron mukaan "kiukutellut maailmassa olemisesta" ja niistä muodostuukin tavallaan runotrilogia: Vakavia runoja (1997), Lopullinen totuus kaikesta (2002) ja Perimmäisten kysymysten äärellä (2004). Kai Nieminen ei pohdi kirjoittaako riimimuodossa vai proosarunoa, koska kirjoittaa omasta mielestään lähinnä tekstiä eli kirjoitusta.

"Onkin lähinnä kuluttajavalistusta nimittää niitä runoiksi. Tärkeää on se, miten tekstit kutsuvat lukijaa dialogiin eli miten ne puhuttelevat lukijaansa. Kääntäjän ja runoilijan työhön kuuluu omana osanaan lukeminen, vaikutteiden saaminen, vaikka sille ei valitettavasti jääkään niin paljon aikaa kuin toivoisi. Minulle proosa ei kuitenkaan ole oma instrumentti, vaikka luenkin mielelläni. Musiikkia vertauksena käyttäen voi sanoa, että kuuntelen kyllä mielelläni sinfonioita, mutta olisin itse luultavasti kamarimuusikko. Samoin kuvataiteen puolella koen grafiikan ja akvarellit läheisempinä kuin öljyvärityöt."

Millainen sitten on kuvan ja sanan liitto, Kai Niemisen runojen kuvallisuus? "Olen kirjoittanut enemmän runoja äänistä kuin kuvista. Kuva ja sana ovat kaksi eri asiaa, ja esimerkiksi nuo kuvat hetkellä ennen nukahtamista, joita nousee esiin, eivät oikeastaan ole sanoin kuvailtavissa. Ne ovat irrallisia kuvia, toisin kuin unet, joissa on oma logiikka ja jatkuvuus. Mutta kun niitä yrittää selittää sanoin, niistä katoaa jotakin, muun muassa juuri niiden loogisuus. Runo on se kieli, jolla ihminen kommunikoi itsensä kanssa. Samoin kuin unet. Runous on kirjoittajan sisäinen kieli, joka käännetään loogiselle kielelle, jonka lukija vuorostaan kääntää takaisin omalle sisäiselle kielelleen. Jaan Kaplinskin mielestä runokielen vastakohta onkin arkikieli eikä proosa."

Runojen mitallisuus on Kai Niemiselle joissakin tapauksissa helpottava tekijä, erityisesti silloin kun sisältö valitsee muodon. "Kääntämisessä mitta on tietyllä tavalla rajoittava tekijä. Joskus mitallisuudesta on luovuttava sujuvuuden vuoksi - lukijalle on annettava joku korvaus siitä, mitä hän käännösvaiheessa runosta menettää. Japaninkielisessä runoudessa merkitys on oleellisempaa kuin se, miltä runot kuulostavat, koska japanin kirjoittamistapa on visuaalisesti hahmotettavaa" Kai Nieminen kertoi myös japanilaisen runouden symboliikasta, jonka hän uskoo kuitenkin olevan universaalisti ymmärrettävää ilman selityksiäkin. "Kurki tarkoittaa japanilaisessa taiteessa pitkää ikää, samoin kuin mänty. Täysikuu puolestaan viittaa syksyyn."

Kirjasi ylös Tiina Kataja

Lisää infoa Kai Niemisestä Linkit-sivulta