"Runot puhuvat vain oleellisen. Niihin ei tungeta kaikenmaailman puppua, kuten romaaneihin. Runot ovat herkkiä kuin ensiöinen neito, julmia kuin barracudat, lempeitä kuin pilvet taivaalla; sanalampaita, joita lukija paimentaa."

Seppo Järvinen (s. -36) on Tampereella sekä Soinin Kukonkylässä asuva kirjailija, jonka tuotanto käsittää runokokoelmia, novellikokoelman, lastenkirjan, kuunnelmia, lukuisia tekstejä eri antologioissa sekä kirjallisuuskritiikkiä eri lehdissä. 

Järvinen vietti lapsuutensa Annikinkadun - silloisen Ainonkadun - puukorttelissa. Kokemuksiaan ja muistojaan sieltä hän luotaa oheisessa runossaan "Ainonkatu 11". Järvinen ammentaa lapsuuden kokemuksistaan Annikilla myös novellissaan "Buddhan Teatteri" (Hellepäivä, -83).

Kirjailijaksi ryhtymisestä

"Kirjailijaksi ei 'ryhdytä'. Kirjailijan ammatista ei kannata haaveilla, sillä se on kovaa ja raakaa työtä. Paras kirjailijaopisto on elämänkoulu. Kirjoittaminen vaatii vilkasta toimintaa korvien välissä sekä tukevia istumalihaksia. Kirjoittamisen aloitin joskus keskikouluaikoina, jolloin aineista alkoi tulla kymppejä - olivat ne sen verran hulluja 'vapaa-aineita'. Äidinkielen opettajani ovat onneksi - tai onnettomuudekseni - olleet jokainen omalla tavallaan kirjoittajan kehitykseeni vaikuttavia persoonallisuuksia ja kannustajia."

Kirjoittamisesta

"Itse kirjoittamisen prosessia on vaikea kuvailla. Kuvat nousevat jostakin kaukaa - tai läheltä - hakevat muotonsa, alkavat elää kirjoittajastaan riippumatonta elämää. Lukija kirjoittaa tekstin uudelleen ja näin on hyvä. Kirjoittajan on opetettava nöyryyttä. Koko maailma ei pyöri kirjailijan saapasnahkatornin navan ympärillä." 

"Kirjailijan työssä tietty rytmi on tärkeätä. Koska kirjoittaminen on työtä, on siihen suhtauduttava 'luterilaisen vakavasti'. Jos jää odottamaan inspiraatiota, jumalaista innoitusta, saa sitä odottaa lopun ikänsä. On kirjoitettava jokainen päivä edes jonkin verran. Olen vuodenaikaihminen: kevät tekee minut murheelliseksi kaikessa voimassaan, kesä lannistaa kauneudellaan täysin. Ehkä silloin imen vaikutteita alitajuntaan. Syksyn värikylläisyydestä juovun, tulee helpompi olo, runoja alkaa syntyä. Talven pimeys on minulle turvallinen äidinkohtu, jonka suojassa on mukava kirjoittaa, kuvitella purjehtivansa avarammille vesille."

Julkaisut 

Hellepäivä. Novelleja. 1983.
Taikalipas. Lastenkirja. 1988.
Talvikirjeitä. Runoja. 1989.
Onnen Varas. Runoja. 1994.
Löydä Intia. Selkokirja. 1995.
Kolme. Kuunnelma. 1986.
Kaikki jänikset ovat samanlaisia. Kuunnelma. 1989.
Läpikuultava todistaja. Kuunnelma. 1993.
Tästä eteenpäin. Lukudraama. 1969. 
Osuudet antologioissa:
Ystävällisin terveisin. 1982.
Paperin avaruuteen. 1992.
Maaginen kirja. 1992.
Siintävät kaukaiset metsät. 1993.
Ikävä. 1994.
Iso kirja elämästä. 1994.
Kuvasta kokemukseksi. 1998.
Enkelipeili. 1999

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1985 ja 1989
Einari Vuorelan "Korpirastas" -palkinto 1995
Runeberg- palkinnon esiraadin jäsen
Pirkanmaan kirjoituskilpailun raadin jäsen
Kirjoittajakouluttaja Teletopelius-Akatemiassa (KVS) 1999
Kirjoittajakouluttaja Valamon kansanopisto 1999
Runonäyttely Helsingissä 1993, valokuvanäyttely Tampereella 1994